Onhan tuosta viime osasta jo jonkun aikaa :D toivottavasti nyt pääsen siihen kohti, missä olen nykyään menossa pelissäni.. Lisäsin muuten tuohon reunaan latauspaikkalistan, kun joku kyseli sitä viime osan kommenteissa =) Koittakaa kestää, tässä osassa on jotain 80 kuvaa :D



Daisy oli perinyt vanhemmiltaan sen, ettei hän jaksanut usein tehdä lämmintä ruokaa lapsilleen ja Moritzkin oli niin laiska että töiden jälkeen vaan rojahti heti nukkumaan. Davie olisi ollut oikein haka kokki, mutta hän ei nykyisin jaksanut tehdä paljoa, olihan hän jo vanha.



Ethelda oli oppinut olemaan yksin ja niinpä hän 'kunnioitti' mummonsa muistoa hyppimällä isovanhempiensa sängyllä... ei sentään Viljan puolella.



"Hei kuule, rakas tyttäremme ja perijättäremme Daisy, sitten kun minusta aika jättää, niin lupaathan pitää huolta tämän suvun kulusta ja että joka polvelle tulee perijä?" Davie kysyi ihmeellisen kevyesti.

"No kuules iskä, ei sun aika lopu vielä pitkään aikaan, semmonen teräsvaari olet!" Daisy vastasi iloisesti, mutta silti hän jäi miettimään, miten pärjäisi jos hänen isänsäkin kohta kupsahtaisi?



Jayme oli aika kiukkuinen tapaus - varsinkin, kun talon aikuiset jättivät hänet usein liian pitkäksi aikaa kehtoon.



Lopulta ukki kuitenkin pelasti pojan päivän ja puhdisti housut vellistä.





Vapaapäivien aamupäivät olivat tällä perheellä leppoisia: kaukoputkella naapureiden tarkkailua sekä kalastelua. Daisylla kyllä oli melkein joka päivä töitä, mutta ne eivät alkaneet ihan aamusta.





Conroy ja Ethelda viettivät aamupäivää mieluummin sisätiloissa, ja Moritz & Davie huitelivat ties missä.



Töistä tultuaan Daisy petasi kaikkien pedit ja siivosi taloa muutenkin, miksiköhän hän oli niin hyvällä tuulella? No sehän tähän on syy, että hän sai ylennyksen ja on nykyään poliisivirkailija!



Vapaalle vaihdettuaan Daisy meni taas tutkimaan kaukoputkella naapureita ja säikähti nähdessään Sakun, joka oli suihkussa..



Koululaisilla oli usein iltapäivällä luovuustuokio, tai no Wyatt tuntui pitävän enemmän televisionkatselusta kuin luovasta tekemisestä.



Sitten oli perheen toisen lapsosen aika kasvaa teini-iän ihmeisiin ;) Hän toivoi ihanan vaimon ja paljon lapsia tulevaisuudelleen.



Tittidii, Conroy teininä! Vaatteet vaihtoon... ->



Tällainen nuorimies tuli Conroysta pienen muutoksen jälkeen :> Tavoite on perhe ja tämä tykkää mustahiuksisista ja löyhkäävistä naisista. :D Missään nimessä nainen ei saa olla alusvaatteissa.



Conroy päätti sen enempää miettimättä lähteä kaivatun isoveikkansa luokse yliopistolle.

"Heippa, Con, kyllä me vielä nähään! Eiköhän mä ja Wyatt ja Jayme tulla myös opiskelemaan sit ku ollaan isoja tyttöjä... ja poikia!" Ethelda lisäsi, kun Wyatt mulkaisi häntä pahasti.



Etheldan uusi huone on muuten tällainen, se on siinä yläkerran toisessa lastenhuoneessa ^^



Yhtäkkiä Daisy innostui käyttämään innokkaasti mietintämyssyä? :o



Joku naapurin koira tuli taas sabotoimaan pihalle >_< tällä kertaa se yritti tuhota muiston Viljasta??





Daisy kuitenkin meni läksyttämään koiraa ja hääti sen pihalta.



Ethelda oli saanut vihdoinkin leikkikaverin: hän toi serkkunsa Timothyn lähes joka päivä mukanaan koulusta!



Läksytkin piti tehdä ja Moritz opetti niitä Etheldalle, koska tyttöraukka ei meinannut tajuta äidinkielen tavutusta millään.



Ethelda innostui lukemisesta kovin paljon, kun oppi sen taidon. Hän luki usein iltaisin. Tällä kertaa menossa oli kirja nimeltä "Kuinka selviät elämässä? 100 vinkkiä arkisiin tilanteisiin!"

"Älä koskaan leikkaa sämpylää halki veitsi itseesi päin"
"Jossain vaiheessa kannattaa laittaa oma nimensä Internetin hakukoneeseen, jolloin tiedät mitä sinusta puhutaan"
"Koskaan ei kannata pettää ystäväänsä eikä puolisoaan"

^ Nuo jäivät erityisesti tytön mieleen ja hän aikoi noudattaa noita vinkkejä kun kasvaisi isommaksi.





Lasten mentyä nukkumaan aikuisilla oli hieman omaa aikaa. Ja rakkaus ei kyllä näyttänyt lopahtavan.



Sinä yönä Vilja ilmestyi ensimmäistä kertaa haamuna..



..ja Daisy saikin kokea ensimmäistä kertaa elämässään kuinka pelottavaa on nähdä oma äitinsä aaveena.



Taloon oli pakko palkata lastenhoitaja, kun lapsia ei ollut hoitamassa kukaan. Davie oli tietysti, mutta hänelle ei voitu jättää koko lapsikatrasta hoidettavaksi. Ja kerrankin muuten osaa hommansa ainakin tähän asti tuo hoitaja!



Noh, nopeasti se tilanne muuttuikin, sillä Jayme makasi yksin lattialla..



...ja lastenhoitaja (jonka nimi on muuten Lemmikki) istui pöntöllä kaikessa rauhassa lukemassa lehteä!



Davie menetti hermonsa Lemmikkiin ja luennoi hänelle pitkän liudan siitä, ettei lasta saa jättää yksin lattialle! Ottikohan mokoma hoitaja edes opiksi..



Luennoinnin jälkeen Davie meni tervehtimään naista, jonka oli nähnyt kulkevan usein talon ohi kaihoisan näköisenä.

"Voisinko minä jotenkin auttaa?" Davie kysyi iloisena.
"No, eetpä oikeastaan, olen itseasiassa vain ohikulkumatkalla", nainen vastasi ja luikki nopeasti tiehensä.
Olipa varsin kumma nainen, Davie ajatteli itsekseen naisen lähdettyä.



Viimein oli aika juhlistaa kuopuksenkin ensimmäisiä synttäreitä!



Tällainen taapero tuli Jaymesta =) hehheh, pieni muutos olisi tarpeen, vai?



Ja tämmöinen nassikka Jaymesta tuli muutoksen myötä :)) Jayme on jousimies ja luonnepisteet menevät näin: S/S:3, U/M:4, L/T:10, V/L:10, M/K:7.



Perheeseen tuli auton tarve ja niinpä he päättivät ostaa oikein kunnon perheauton =)



Davie hankki tavoitepisteillään tällaisen vekottimen. Hmm, mitäköhän tälläkin tehdään?



Ukki halusi pidemmän kesän ja enemmän poutapäiviä, joten hän pidensi kesää kolmella päivällä! Hehheh, kiva vekotin.



"Voi, minun nuorin lapsenlapseni. On siitäkin aikaa, kun itselläni oli sinun ikäisiäsi pikkuveitikoita!" Davie leperteli Jaymelle, joka oli herännyt yöllä kesken uniensa.



Pottailua ruvettiin harrastamaan heti kättelyssä :---)



Davie ja Jayme leikkivät yhdessä niin pitkään, että aamu alkoi jo sarastaa.



Siitä eteenpäin Jayme antoi ukkinsa levätä ja meni itsekseen katselemaan kuvakirjoja.



Daisy kuitenkin herättyään meni heti lepertelemään pikkuiselleen.

"Vooi, sinäkö olet jo herännyt, pikku nuppunen", Daisy sanoi, mutta hänen mieltään painoi pojan yhdennäköisyys Sakun kanssa. Miten hän kertoisi Moritzille?



Moritz ei tietenkään olisi voinut kuvitellakaan, etteikö Jayme muka olisi hänen poikansa. Hän opetti pojalle ensimmäisen sanan 'tööttötoovi' =)



Jayme ja Davie olivat aika samanlaisia: nukkuivat päivällä pitkiä päiväunia ja valvoivat yöllä. Onneksi sentään valvominen meni hyötykäyttöön :)



Vanhuus alkoi kyllä kummasti kipeyttää Davien selkää. Hän ei meinannut pystyä edes Jaymea nostamaan kunnolla.



Davielle tuli myös käsivamma, eikä hän voinut liikuttaa toista kättään :o (oikeasti, se oli koko ajan noin?)



Ne olivatkin sitten Jaymen ja Davien hyvästit, sillä muutaman tunnin kuluttua viikatemies tuli hakemaan 73-vuotiasta Davieta :'(

"Haluatko nähdä Viljan uudestaan?", viikatemies kysyi kylmällä äänellä.
"Tottakai!" Davie vastasi innoissaan.
"Hyvä on. Sitten sinun täytyy vain juoda tämä juoma, niin astut Viljan luokse"
"Mut-mutta entä lapseni? Ja lapsenlapseni?" Davie kysyi epävarmasti.
"Eivätköhän he pärjää. Olet ollut ihan tarpeeksi heidän kanssaan. Juo nyt", viikatemies sanoi alkaen tulla kärsimättömäksi.



Sinne asteli sitten myös kantaisämme, Davie :-----(



Davie eli hyvän ja pitkän elämän ja sai siitä palkkioksi platinahaudan. Siinä he lepäsivät yhdessä, Davie ja Vilja Candies.



Daisy suri loputtomasti, kun Moritz tuli kertomaan Davien kuolemasta.

"Mitä.. miten... miten me selvitään kun isä ei ole täällä? Hän kuitenkin aloitti tämän suvun! Kuitenkin minun takiani tämä suku menee pilalle", Daisy nyyhkytti.
"Älä huoli, kulta. Kaikki järjestyy, kyllä me pystymme jatkamaan tätä sukua, tai no mehän olemme oman osamme jo tehneet, tulevaisuus on lapsiemme käsissä", Moritz rauhoitteli vaimoaan.

Daisy sai voimaa rakkaansa puheista ja ymmärsi, että täytyy ottaa itseään niskasta kiinni eikä masentua täysin.

Wyatt suri kovasti ukkinsa poismenoa. Hänestä ei ollut oikein, että ihmiset joutuvat lähtemään maasta. Kuitenkin, kun Moritz oli selitellyt hänelle, että jos kaikki eläisivät ikuisesti, maapallo olisi ihan täynnä eikä uusia ihmisiä mahtuisi tulemaan. Jayme ei tajunnut vielä paljoa, mutta kyllä hänkin kyseli koko ajan, missä ukki on.

Jayme oli kaikessa tohinassa oppinut kävelemään, ukki oli tainnut opettaa sen taidon hänelle vähän ennen menehtymistään.

Etheldakin oli surullinen ja häntä hämmensi, että yhtäkkiä se tuntematon nainen tuli puhumaan hänelle keskellä yötä.

"Hei, oletkos sinä Ethelda? Minun nimeni on Amanda Wingsley, hauska tavata!"
"Öö.. hei.. olenhan minä Ethelda.. Kiva tavata", Ethelda vastasi. Nainen kyseli häneltä kaikenlaista, mutta tyttö vain pakeni omaan huoneeseensa, koska hänelle oli opetettu ettei tuntemattomille saa paljastaa mitään.

Wyatt ja Jayme aloittivat päivänsä piilosella, joka oli Jaymen lempileikki. Hänen piilonsa arvasi usein: lähes aina hän oli mennyt piiloon kukkakimpun taakse ;)

"Kyllä sinä vielä oikeankin isäsi kanssa saat olla", Daisy painotti pikkuiselleen. Häntä ärsytti suunnattomasti syrjähyppynsä, koska hän ei haluaisi lasten kärsivän hänen virheistään.

Arkeen oli palattava, vaikka olikin suruaika menossa. Nyt, syksyn tullessa, hommaa oli kahta kauheammin, kun puista pudonneet lehdet piti haravoida. Onneksi Moritz ja Daisy osasivat jakaa työt tasapuolisesti keskenään.

Myös hautoja piti hoitaa, ja Daisy teki sen mielellään itse, hänenhän vanhempia he olivat.



Aamulla kasat pystyikin sitten polttamaan ja pihasta tuli siisti.

Moritz pisti lopputyön ihan leikiksi, sillä hän halusi että tähän taloon tulisi vähän iloa surun keskelle.

Päivemmällä, kun Moritz oli jo töissä, Daisy kutsui Sakun katsomaan lastaan, josta hän oli kyllä puhunut miehelle muttei ikinä ollut tullut tilaisuutta näyttää Jaymea.

"Tässähän hän nyt on", Daisy hymyili.
"Oi, hänhän on suloinen.. muistuttaa kyllä minua..", Saku sanoi.
"Erityinen syy, miksi kutsuin sinut juuri tänään on, että Jaymella on tänään syntymäpäivät", Daisy sanoi.

Daisy ehti antaa vielä pienen pusun salarakkaalleen ennen oikean miehensä kotiinpaluuta.

Saku viipyi Candieseilla iltapäivään asti, jolloin vietettiin Jaymen synttärit. Moritz katsoi Sakua oudoksuen, mutta ajatteli että hän on vain joku utelias naapuri.

Semmonen poju kasvoi Jaymesta :)

Heti perään olikin sitten näiden aika kasvaa teineiksi!

Eka puhalsi Wyatt, joka tahtoi tietenkin kivan tyttöystävän..

..seuraavaksi kynttilänsä puhalsi Ethelda, joka toivoi että saisi isona oman kissanpennun.

Tämmönen teini tuli Wyattista =) jotennii minun suosikki nuista pojista.Wyattin tavoite on romantiikka ja hän tykkää vähän lihavemmista vampyyrinaisista, mutta inhoaa maskeja.

Tässä näette Etheldan ja molempien uudet vaatteet :) Etheldan tavoite on suosio. Hän pitää silmälasipäisistä alusasuissa kulkevista miehistä ja inhoaa meikattuja miehiä.

Saku ehdotti, että olisi poikansa kanssa loppuillan. Sehän Daisylle kelpasi, koska hän halusi että edes Jayme tietää totuuden isästään.

"Hei, Jayme.. tuota, tämä saattaa tulla hieman yllätyksenä, mutta minä olen sinun oikea isäsi", Saku sanoi.
"Mitä?! Siis.. sinäkö isäni? Entä Moritz? Miten sinä muka olet isäni?" Jayme hämmästeli.
"Noh... Se on pitkä juttu, et ehkä tajuaisi sitä vielä noin pienenä. Mutta no, Daisy halusi vähän vaihtelua arjesta ja niin sinusta tuli minun poikani eikä Moritzin", Saku selitti hieman empien.

"En usko sinua", Jayme tiuskaisi ja oli peloissaan. Mitä ihmettä tuo mies oikein selittää, hän ajatteli.

"Kuules nyt. Se on ihan totta! Mutta älä kerro äidillesi, että kerroin.. Hän ei saata tykätä, koska haluaa että ajattelet Moritzia isänäsi. Mutta, psst, olen kyllä paljon parempi isä kuin hän..", Saku supatti viimeisen lauseen Jaymen korvaan.
"No okei, mutta todista se! Moritz ei vietä kanssani niin paljon aikaa kuin muitten lasten, en tiedä mistä se johtuu mutta jos sinä nyt uit ja leikit kanssani uima-altaassa niin uskon sinua!"

Ja niin Saku leikki Jaymen kanssa myöhäiseen iltaan asti ja poika uskoi, että tämä mies on hänen isänsä.

Ethelda koki, että tämä on hyvä aika käyttää sen kirjan antamia vinkkejä, mitä tyttö luki nuorempana.

Ethelda kirjoitti Googleen: "Ethelda Candies" ja hakutuloksia alkoi löytyä:

"tuttuni Amanda jätti poikansa Fitzoyn ja tyttönsä Etheldan .. lue lisää"
"Tunnetun naistenetsijä Davie Candiesin tytär Daisy Candies otti huostaansa Ethelda Wingsleyn... lue lisää"
"Vilja Alitupa (nyk. Candies), vanha tuttavani, meni toisen miehen mukaan... lue lisää"

Etheldan sydän löi kovaa. Mitä ihmettä tämä oli? Ethelda Wingsley? Ja kuka ihmeen Fitzroy.. Amanda... Oliko tämä Amanda se, joka oli kysellyt Etheldalta kaikkea silloin joskus aiemmin? Miksi artikkeleissa puhutaan myös Viljasta, Ethelda ajatteli.

"Hei, Ethelda, mitä teet? Kello on kohta jo puoli yötä, eikö sinun pitäisi mennä nukkumaan!" Daisy hämmästeli.
"MITÄ SÄ KYYLÄÄT? Ja voisitko ystävällisesti selittää pari asiaa??" Ethelda tiuskaisi.

"Siis enkö mä olekaan sun lapsi? Onko mun äiti joku Amanda Wingsley vai mikä olikaan..?" Ethelda kysyi.
"Mistä sinä nyt tuollaista sait päähäsi?" Daisy kauhisteli.
"no NETISTÄ! Kiva, että mun oma perhe ei kerro tällasia asioita ja ne selviää jostain netistä?!" Ethelda raivosi

"Tuota.. en tajua kaikkea mitä puhut, mutta mennäänkö keittiöön selvittämään tämä asia?" Daisy kysyi rauhallisena.
"No okei", Ethelda vastasi.

Daisy ja Ethelda istahtivat keittiönpöydän ääreen ja alkoivat selvitellä asioita.

"Okei, minun olisi pitänyt kertoa tämä sinulle aiemmin, mutta en vain tohtinut.. ja sanoin pojille, etteivät hekään kertoisi. No, ensinnäkin, en ole oikea äitisi. Kun olit vasta 9-kuinen vauva, minulle soitettiin sairaalasta että minun lapseni on siellä. Noh, kävin siellä ja oli sattunut joku sekaannus ja minun täytyi ottaa sinut hoiviini. Veljesi Fitzroykin olisi tullut, mutta hänen leukemiansa oli tosi huolestuttavassa tilassa, joten hän jäi sinne.. ja nyt.. hän on kuollut", Daisy lopetti puheensa.
"Hyvä on. Ymmärrän... vaikka vaikea minun on koko juttua tajuta. Kukahan on sitten oikea äitini?" Ethelda kysyi ihmetellen yhä.

"Sitä minä en tiedä, sen vaan tiedän että hän hylkäsi teidät lastenkotiin, kun olitte ihan pieniä", Daisy vastasi.
"Okei, täytyy sitten varmaan tutkia hieman lisää..", Ethelda mietti ja oli aikeissa nousta pöydästä, muttei ehtinyt kun Wyatt tuli ihmettelemään, mitä keittiössä puhuttiin.

"Kerroin tässä Etheldalle hänen tarinansa.. kun hänhän ei ole biologinen lapsemme", Daisy sanoi.
"Niin. Aivan", Wyatt vastasi ja istuutui pöytään. Hänellä nääs oli äidiltään tärkeää kysyttävää.

"Anteeksi, kun keskeytän, mutta olen miettinyt että.. jos lähtisin veljieni luokse yliopistolle? Lähdetkö Ethelda mukaan?" Wyatt pamautti.
"Oi, Wyatt, olen miettinytkin että sinulla on paljon annettavaa opiskelussa!" Daisy hihkaisi ja antoi pojalleen luvan lähteä opiskelemaan.
"En taida lähteä vielä, etsin hieman tietoa juuristani ja odotan Jaymen mukaani, sitten voin tulla luoksenne yliopistolle", Ethelda sanoi.

Ja niin Wyatt soitti taksin hakemaan häntä kampukselle.

Kyllähän siinä itku pääsi, kun piti rakkaan perheen luota lähteä luomaan omaa tulevaisuutta.

Ethelda ei saanut nukuttua, vielä aamuyöstä hän yritti etsiä juuriaan. Hän löysi kirjahyllystä Viljan päiväkirjan, ja vaikkei olisi halunnut lukea sitä, hän ei voinut vastustaa sillä sieltä saattaisi löytyä jotain mielenkiintoista.

Niinpä Ethelda avasi kirjan summassa ja alkoi lukea: Tänään oli aivan ihanat treffit Davien kanssa! Jotenkin treffipalvelun kautta tutustuimme ja sitten teimme kaikkea hauskaa ja.. Ethelda ei lukenut pidemmälle, vaan kelasi muutaman sivun taaksepäin.

En voi tälle mitään, mutta minun on pakko hyljätä Amanda ja Charlie. Vaikka meillä olikin hauskaa yhdessä, olen aivan ihastunut Davie Candiesiin, kyllä, juuri siihen tyyppiin joka etsii naista! Jos minua onnistaa, pääsen hänen vaimokseen! Mutta harmittaa hyljätä lapsi ja mies uuden miehen takia mutta... Davie on sen arvoinen!

"SIIS MITÄ?! Onko se tapaamani Amanda Wingsley Viljan tytär? SIttenhän Amanda ja Daisy ovat sisarpuolia ja... minä olen Dylanin, Conroyn, Wyattin ja Jaymen serkku", Ethelda mietti ääneen.

Ethelda juoksi yläkertaan Daisyn puheille.

"Sain selville että Vilja on oikea mummoni! Ja sinulla on sisarpuoli, Amanda Wingsley nimeltään, jonka Vilja hylkäsi Davien takia! Ja minä olen Amandan tytär!"
"Mitäh? Mistä sait sen selville?" Daisy kysäisi ja Ethelda punastui.
"No... Anteeksi, luin Viljan päiväkirjaa. Mutta minun oli pakko!" Ethelda myönsi.
"No se oli kyllä väärin tehty! Mutta annan anteeksi, sillä Vilja on salannut meiltä niin paljon asioita", Daisy sanoi. He päättivät kutsua Amandan joku päivä kylään, mutta vielä he eivät olleet valmiita.

Daisy kaipasi muutosta ja hänen hiuksensa olivat kasvaneet sen verran, että hän alkoi pitää niitä auki.

Tiedä sitten johtuiko tämä ylennys uusista hiuksista vai mistä, mutta kuitenkin Daisy yleni rikospoliisiksi!

Ylennyksen juhlistamiseksi Daisy ehdotti Moritzille erästä juttua:

"Entäs jos muutettaisi yhteen taloon, se on tässä ihan lähellä ja juuri sopiva meille ja tuleville sukupolville! Suht halpakin se on"
"Mitääh? Nytkö me muuttaisimme taas, juurihan muutimme tähän?" Moritz kysyi epäillen.

"No kuule, se on aivan yhtä kiva talo kuin tämäkin!" Daisy yritti kääntää miehensä päätä.
"No okei, okei. Ylennyksesi tähden!" Moritz sanoi ja he alkoivat pakata kamppeitaan.

Tässähän tämä 11. osa oli =) Kohta tulee vielä taloesittely, oli sen verran pitkä tämä osa etten enää pidennä tätä esittelyillä ;D Kommentoida saa edelleenkin ja se on erittäin toivottavaa!