Heti ensiksi pyydän anteeksi, etten ole ehtinyt tehdä jatkoa melkein koko kesän aikana! Voin sanoa, että kesä on ollut oikeastaan kiireisempää aikaa kuin kouluaika.. Ja aina kun olen edes ajatellut tekemätöntä yliopistosta kertovaa osaa, olen luovuttanut sillä en ole jaksanut kirjoittaa tylsiä yo-löpinöitä vaan kertoisin jo paljon mieluummin esimerkiksi ei-perijöiden elämästä jne. :D Nojaa, jostain täytyy jatkaa ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoin tehdä sen yliopisto-osan mustikkapiirakan voimin! Katsotaas, mitä tästä tulee..

Joku kysyi joskus kommentissa, voinko ilmoittaa osan alussa kuvien määrän. Tässä osassa on n. 78 kuvaa (jos laskin oikein..:>)

Oli ensimmäinen aamu yliopistolla. Lilia heräsi varhain ja mietti, mitä tuleman piti. Hän oli kuullut, että monet löytävät yliopistolta elämänsä rakkauden taikka aloittavat upean uramenestyksensä. Nojaa, Lilia ajatteli, ehkä minun on parasta elää hetkessä.

Forrestille oli jo ehtinyt tulla ihailijoita, kuten tämä tyttö. Forrest tunsi, kuinka tyttö katseli usein hänen peräänsä.

No, eipä hän pahemman oloinen tyttö ole, Forrest mietti ja päätti tehdä tuttavuutta tyttöön. Mies vähät välitti opinnoistaan, hän vain halusi haalia mahdollisimman paljon uusia ystäviä, varsinkin tyttöystäviä, yliopistolla oleillessaan.

"Hei, mikäs on tämän nätin tytön nimi?" Forrest aloitti tutustumisen.
"Oih.. sinä", tyttö henkäisi.
"Minä", Forrest naurahti.
"Niin.. nimeni.. nimeni on Miina. Miina Romppanen", tyttö vastasi pian.
"Selvä. Hauska tutustua, Miina. Minä olen Forrest Candies", Forrest hymyili.

"Nooh, mitäs aiot tehdä tulevaisuudessasi? Mikä on pääaineesi?" Forrest jatkoi keskustelua.
"Luen täällä psykologiaa. Tavoitteenani on olla tulevaisuudessa jotain... jotain. En minä vielä tiedä", tyttö hihitti hermostuneesti.
"Aivan", Forrest vastasi hymyillen. "Siskoni Lucykin opiskelee psykologiaa."
"Ai, sinulla on siskokin täällä?"
"Jep, itseasiassa kolme sellaista", Forrest naurahteli. "Mutta.. jo riittää keskustelu näin arkisista aiheista. Saanko luvan?"
"Mitä, en minä osaa tanssia!"
"En minäkään. Tule nyt vain."

Lopulta uudet ystävykset jo jammailivat musiikin tahdissa ympäri asuntolan olohuonetta.

"No, onko tämä nyt niin kamalaa?" Forrest kysäisi.
"Ei... ainakaan sinun kanssasi", Miina hihitti.

Sitten Forrest läväytti lempitytölleen suurimman pepsodent-hymynsä.

Jahas, Forrest se on näköjään heti pistänyt myllyn pyörimään, Lilia ajatteli ja pyöräytti silmiään mennessään ohi tanssivan ja naureskelevan ystävysparin.

Pian nuoret siirtyivät sohvalle vähän levähtämään, tanssiminen kun osoittautui niin raskaaksi puuhaksi.

"Tuota, Miina.. Sinulla on jotain.. tuossa", Forrest sanoi ja osoitti epämääräisesti jonnekin suuntaan.

"Missä niin?" Miina kysyi hypättyään Forrestin syliin.

"Odota.. kerron ihan kohta", Forrest sanoi ja kahmaisi Miinan syleilyynsä. Oli sanomattakin selvää, että tässä suhteessa oli jotain muutakin kuin ystävyyttä.

"YÄÄÄÄÄÄRGH", Saffron rääkyi sillävälin opintojensa parissa. "Kuka hemmetti jaksaa kirjoittaa kymmenen sivua aiheesta 'Kuinka huijata maskeeraajia ja muuta teatterihenkilökuntaa'?!"

"Hylätköön ne koko esseen, en minä tuollaisia jaksa", Saffron mutisi ja käveli peliautomaatille. Kovin on hienoinen alku nuorison opiskeluilla.

"Jiihaa, kyllä minä tämän vielä voitan!"

"Heei, hetkinen! Ei, ei, et mene sinne! EI sinne!"

"Voi hemmetti, mistä minun pitikään painaa, kyllä minä vielä tämän pelin voitan"

"Game over. TÄH? Ihan hoopo peli. Rahastusta."

Kun pelitkään eivät tuntuneet onnistuvan, Saffron päätti kokeilla urheilua.

"Tää.. phuhhuh, tää tekee tosi... huh... hyvää! Kannattaa.. huhhuijaaa... kokeilla, pikkusisko!" Lilia puuskutti.
"Sen kyllä huomaa..."

Samoihin aikoihin Forrest halusi käydä moikkaamassa opiskeluun syventynyttä Miinaansa.

"Huhuu, mitäs Miinaseni täällä yksin opiskelee?" Forrest kailotti.
"Tuhat esseetä olisi tehtävänä", Miina vastasi.

"Tuli jo ikävä", Forrest kuiskutti Miinan korvaan. "Anteeksi kun häiritsen."
"Olet ihan hassu", Miina naurahti. "Mutta ei se mitään, en minä niitä esseitä kuitenkaan olisi nyt jaksanut tehdä"

Lucy oli ainut, joka ylipäätään jaksoi opiskella, mutta kyllä se ainainen lukeminen repi hänenkin hermonsa riekaieiksi.

Yhtenä iltana koko poppoo päätti lähteä vähän hurvittelemaan, olivathan he sen ansainneet (kröhöm).

"Huhhui, mitähän sitä täällä keksisi", Saffron ajatteli ääneen astuessaan sisään baarimikkoa vaille tyhjään baariin.

Muuta tekemistä vailla Saffy päätti rueta pelaamaan biljardia yksikseen. Eiköhän tähänkin mestaan jotain eloa illan mittaan ilmestyisi.

Pian sitä eloa sitten ilmestyikin. Lilia päätti liittyä erään miehen seuraan pelaamaan, tosin mies olisi ilmeisesti halunnut pelata yksin. Joku tuossa miekkosessa viehätti Liliaa, mutta tämä ei tuntunut edes huomaavan häntä.

"Hei, Saffy", Lilia sanoi parin kupillisen jälkeen siirryttyään baaritiskille.
"Noo, mitäs isosisko", Saffron vastasi.
"Kuule, minä olen niin toivoton miesasioissa... niiin toivoton..", Lilia purkautui ensin naureskellen, mutta muuttuen kokoajan surullisemmaksi.

"No, äläs nyt. Mikä sai sinut ajattelemaan tuollaista?" Saffron huolestui. Hänestä tuntui aina pahalta nähdä sisarensa onnettomana.
"No, pelasin yhden jätkän kanssa tuossa äskenkin biljardia. Yritin olla mahdollisimman viehättävä, mutta ei. Hän ei edes vilkaissut minua", Lilia itki tuskastuneena ja hieman hiprakassa.
"Hei, Lil.. Kuule, ei yksi mies maata kaada. Hän on itse sika, jos ei sinua ja kauneuttasi huomaa ja keskittyy mieluummin johonkin... hemmetin biljardiin. Se mies on yhtä kuin sika. Usko se", Saffron vannotti.
"Voi, Saf.. Kiitos että palasit katoamisreissultasi. Kiitos, olet ihana pikkusisko", Lilia kiitteli itkuisena.

Tosiaan, mitä yksi mies merkitsee tässä suuressa maailmassa? Lilia mietti ja alkoi paukuttaa rumpuja sydämensä kyllyydestä.

"JA TÄMÄ BIISI ON OMISTETTU JOKAISELLE BILJARDIA RAKASTAVALLE SIKAMIEHELLE", hän huusi samalla kun paukutti niin että rummut melkein hajosivat.

"En järin rakasta biljardia, enkä ole sikamies, mutta kai voin tanssia tämän, öhm, kovin mielenkiintoisen kappaleen tahdissa..", Forrest sanoi uudelle tuttavalleen, Mimmille.

Sisaruskatras poistui baarista vasta aamun sarastaessa. Olipa hurja yö.

Opinnot eivät yhä vieläkään alkaneet kiinnostaa Forrestia, mutta hän oli päättänyt käydä yliopiston loppuun. Aina luentojen jälkeen miehen pää oli halkeamispisteessä. Onneksi kohta olisi ensimmäinen vuosi ohi.

Forrest purkikin opiskelustressiään siihen, että tutustui kokoajan uusiin naispuolisiin opiskelijoihin ja vakuutti jokaiselle tämän olevan hänen ainut rakastettunsa. Miina ei tietenkään tiennyt mitään näistä muista tyttösistä.

Eräänä iltana istuessaan Forrestin kanssa iltapalalla Saffron ei enää voinut pitää mölyjä mahassaan.

"Kuule Forrest. Mitä meinasit tehdä elämälläsi?" hän kysyi.
"Jaa-a, kuka sitä vielä tietää? Pitää ottaa kaikki irti ja elää hetkessä!" Forrest vastasi ja naurahti elämänviisaudelleen.
"Oletko yhtään ajan tasalla siitä, kuinka monta tyttöä ensin väität tosirakkaaksesi ja sitten suunnilleen heität heidät seinään? Haloo, mitähän mieltä Miinakin tästä kaikesta olisi?" Saffron avautui.
"Shh, Miina on varmaan melkein kuuloetäisyydellä. Mitä se sinulle kuuluu keiden kanssa minä aikaa vietän?" Forrest sihahti.
"Ei se kai minulle kuulukaan, mutta minua säälittää ne tyttöparat. Etkö voi odottaa sitä oikeaa ja sitoutua häneen? Mikset vaikka ala seurustella Miinan kanssa, hän vaikuttaa tosi mukavalta", Saffron ehdotti.

"Nyt taidan tajuta. Sinä olet kateellinen minulle", Forrest oivalsi.
"No en todellakaan ole. Mitä oikein kuvittelet? En minä haluaisi, että pörräisin about kahdenkymmenen miehen kanssa enkä sitoutuisi keneenkään heistä", Saffron ärähti.
"No, monenkos kanssa sitten pörräät? Vai etkö ole vieläkään saanut itsellesi mahdollisia kumppaniehdokkaita?"
"Mitenniin vieläkään? Mikä ihmeen hoppu minulla on. Se oikea tulee sitten kun on tullakseen."
"Naisten logiikka", Forrest naurahti.

Kovin kauaa ei Forrest kuitenkaan ehtinyt siskonsa kanssa jutella, kun joku omituinen mies tuli laittamaan hänet käsirautoihin. Mitä ihmettä? Oliko Forrest tehnyt jonkun rikoksen?

Seuraavaksi hänet kävelytettiin limusiiniin. Minne häntä oltiin viemässä?

Parin tunnin kuluttua se selvisi. Forrest oli nyt salaseuran jäsen! Hurraa! Mutta jaiks, tällä tontillahan olivat kaikki Forrestin tyttöystävät, yhtäaikaa. Lienee syytä häipyä pikaisesti ettei tule suurempaa tuhoa!

Arki jatkui tavanomaisesti, opiskellen - tai ainakin sitä yrittäen. Pian oli ensimmäinen vuosi käyty, ja kaikki saivat yllätyksekseen lukuvuoden arvosanaksi vitoset.

Saffron tuntui saavan kehuja aivan vääränlaisilta tyypeiltä.

"Voi, kun olet kaunis!" asuntolan Vesa tunnusti yhtenä iltana.

Painu sinä....

"Kiitos. Itsekin olet... kivan hiusvärin valinnut!" Saffron laukaisi ja poistui paikalta.

Forrestin sanat ja väärien tyyppien ihastelut jäivät Saffronin mieleen. Hänen oli yritettävä itse luoda miessuhteita, kun ei se oikea kerran itse kävellyt vastaan. Siksipä hän tutustu miespuoliseen opiskelijaan nimeltä Aapo Sotka.

Nuorten juttu luisti hyvin ja pian he olivat vähän lähempiä ystäviä. Aapo vaikutti tosi mukavalta ja varteenotettavalta poikaystäväehdokkaalta.

Molemmat olivat täysin ihastuneita toisiinsa, tai niin Saffron ainakin luuli.

Sisimpiä tunteitaan tutkiessaan Saffron ei ollutkaan enää niin varma ihastuksestaan. Olihan Aapo ihana ja mukava, mutta jotenkin hän ei vain tuntunut oikealta.

Eräänä päivänä tämä Asser Jalovaiseksi esittäytynyt nuori mies tuli tapaamaan Liliaa.

"Hei, anteeksi se viimeisin.. En ollut ihan järkevä. Olen miettinyt pitkän aikaa ja tullut siihen tulokseen, että sinä olet minun tuleva vaimoni", Asser selitti. Lilia purskahti nauruun.
"Kuules, Asseri-kulta, sinä olet jo menneen talven lumia."

Nimittäin Lilialla oli kuin olikin jo oma, ihana, täydellinen miesystävänsä Taavi Nyyppä. He sopivat toisilleen täydellisesti.

Sitten tuli Anna-äidin vierailun aika.

"Äiti!" Saffron huusi ja ryntäsi tervehtimään äitiään oven läpi.
"Moi, kulta! Olen kaivannut teitä niin paljon!" Anna huudahti.

"Noniin, olen tullut kertomaan teille tuloksen", Anna aloitti kun koko perhe Jaymea ja Forrestia lukuunottamatta istui pöydän ääressä.
"Minkä tuloksen?" Lucy ihmetteli.
"No perijämietinnän tietenkin!"

"Hmm, ainiin.." muut myhäilivät. He olivat unohtaneet koko jutun.

"Heti ensin sanon, että tämä oli todella vaikea päätös minulle ja isällenne. Meidän puolestamme teistä joka iikka olisi voinut olla perijä. Mutta näin se vaan menee. Perijä siis olet........."

"....sinä, Saffron", Anna paljasti.
"Minä?! Mutta en minä...-", Saffron mutisi.
"Onneksi olkoon, pääset pyöräyttämään viidennen sukupolven Candiesin sukuun!" Anna hehkutti.
"Äiti, tuletko hieman tuonne sivummalle?" Saffron ehdotti.

"Tässä nyt on... varmaan sattunut jonkinmoinen väärinkäsitys, mutta en minä voi olla perijä!"
"No miksi ihmeessä et voisi?" Anna ihmetteli.
"No.. en minä tiedä. En ole ajatellut vielä mitään lasten hankkimista", Saffron sanoi.
"Älä nyt, ehdit sinä niitä myöhemminkin tehdä, kunhan olet löytänyt ensin kunnollisen kumppanin itsellesi! Ei vielä ole lasten aika", Anna nauroi.

"Niin, ei vielä, mutta mitä jos en halua lapsia koko elämäni aikana?" Saffron pamautti.
"No.. no, tottakai sinä haluat?" Anna sanoi hämillään.
"Mitenniin tottakai? Hei, ei joka ihminen halua olla mikään lapsitehdas", tyttö väänsi.
"Lapsitehdas! Herraisä! Meille riittää, jos teet edes yhden pikkunyytin. Se riittää jatkamaan sukua", Anna selvensi.
"No.. korkeintaan yhden! Tai.. tai kaksi. Okei?" Saffron heltyi.

Sisarustensa onnittelujen jälkeen Saffron päätti todella alkaa etsimään itselleen sulhasta. Jos hänestä kerran tulisi perijä ja suvunjatkaja, täytyi hänellä olla ensin mies jonka kanssa perustaa perhe.

"Voitko uskoa, löysin tuolta huoneeni kaapista yhden tosi ison ja vanhan pinkin leningin. Mistähän se on peräisin?" Saffron ihmetteli uudelle tuttavalleen, Rune Valkoselle.
"Jaa-a, vaikea sanoa. Ehkä se on jäänyt edelliseltä asukkaalta", Rune naurahti. Näillä kahdella synkkasi selvästi.

Lucy ei ollut paljon perustanut kumppaninetsinnästä, kunnes löysi itselleen täysin sopivan sulhasehdokkaan. Tommi Airas ei ollut maailman komein mies, mutta vältti Lucylle.

Eräänä iltana Lilia suunnitteli yllätystä miesystävälleen Taaville. Taavilla ei ollut mitään käsitystä, miksi Lilia oli pukeutunut parhaimpiinsa.

"Istuhan pöytään vain", Lilia sanoi. Hän oli kattanut parille romanttisen illallisen - muroja.

"Mistä nyt kiikastaa? Miksi olet niin salaperäinen?" Taavi halusi tietää.
"Syöhän nyt vain. Kaikki aikanaan", Lilia sanoi salamyhkäisesti.

"Olen miettinyt.. mitä sinä tulevaisuudelta haluat?" Lilia kysäisi.
"Sinut. Ja liudan lapsia", Taavi vastasi hymyillen. Lilia hymyili takaisin.

"Minäkin haluan sinut. Ja liudan lapsia", Lilia hymyili.

"Siksipä...", Lilia aloitti mutta lopetti sitten.
"Niin? Sano jo!" Taavi alkoi käydä kärsimättömäksi, muttei vieläkään osallut aavistaa mitään.

"...haluaisin antaa sinulle tämän, jos haluat ottaa sen vastaan", Lilia sanoi.
"LILIA!" Taavi parkaisi.

"E-etkö pidä siitä?" Lilia huolestui.

"Mitä höpiset? Sehän on tosi kaunis!" Taavi hihkui ja pujotti sormuksen sormeensa. "Voi rakas, tule tänne", hän sanoi sitten ja nousi seisomaan.

"Me olemme nyt kihlapari. Askelen lähempänä yhteistä tulevaisuuttamme", Taavi kuiskasi. Lilia tunsi olevansa maailman onnellisin nainen. Teinihömpät ja Andrewin kanssa seurustelut olivat nyt tipotiessään, ja kuvaan oli astunut kunnollinen, komea aikuinen mies.

*****

Yliopiston viimeiset ajat olivat käsillä. Enää yksi loppukoe niin tämän sukupolven nuoriso olisi vapaa perustamaan perheen tai mitä nyt ikinä halusikaan tulevaisuudessa tehdä. Ja mikä parasta...

...Lilialla oli Taavi...

...Lucylla Tommi...

...Saffronilla Rune...

...ja Forrestilla Miina. Mies oli ottanut vinkistä vaarin, alkanut seurustella Miinan kanssa ja jättänyt naistenmiespuuhat vähemmälle.

*****

Mitäs se tämä on? No juhlimista! Kaikki(!) valmistuivat vihdoin, monen vuoden uurastuksen jälkeen, laudaturin arvosanalla!

Nyt on ilo irti ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

--------------------------

Huhhuh, nyt voin sanoa että tein sen! Kuvat olivat ihan sikinsokin kansiossa ja yritin etsiä niistä parhaimmat ja kertoa teille melko suurpiirteisesti yliopiston tapahtumat. Kerronta on varmasti tönkköä ja etenee nopeasti, mutta toivottavasti kelpaa edes tällaiseksi 'väliosaksi'... Odotan jo innolla, että pääsen tekemään ei-perijä-osaa, kunhan olen pelannut vielä ihan vähän! Koitan jatkaa taas ensi viikolla ja herätellä tätäkin tarinaa vähitellen eloon. :)

Ja mitä tulee kysyttyihin ladattuihin, kerron ne seuraavan pelikerran jälkeen! Ja vastaan muihinkin kommentteihin sitten kun on enemmän aikaa kuin nyt. :)

- foggy