Noniin, tässä koeviikon keskellä voin uuden osan tehdä, kun pahimmat kokeet on (onneksi!) alta pois =)



Dylan oli haaveillut lähes koko elämänsä yliopistolle lähdöstä, ja vanhemmat antoivat pojan toteuttaa unelmansa.



Conroyta kadutti, kun hän ei ollut halunnut juhlia veljensä syntymäpäiviä. Mutta en minä tiennyt, että hän lähtee siltä samalta seisomalta yliopistolle! Kuka kanssani nyt leikkii, Conroy ajatteli suruisasti.



Poika ajattelikin, että tämä voisi olla hyvä tilanne harjoitella pianonsoittoa ilman häiriötekijöitä, kun ei ollut leikkikaveria ainakaan ennen kuin Wyatt ja Ethelda kasvaisivat.



Sitten Conroy kiinnostui tekemisen puutteessa roskakorin sisällöstä!



Ja taisihan se roskakorissa seikkailu avartaa, ainakin ilmeestä päätellen..



Öisin, kun Daisy tuli töistä kotiin, (yleni muuten tällä kertaa passipoliisiksi!) Conroy juoksi heti äitinsä kaulaan. Daisy kuitenkin passitti hänet takaisin nukkumaan.



Davie tiesi, ettei hänellä olisi enää paljoa aikaa maanpäällä, joten hän yritti viettää Viljansa kanssa mahdollisimman suuren osan siitä vähäisestä ajasta



Moritz taas keskittyi opettamaan pienimmille taitoja, ja hän olikin todistamassa Etheldan ensiaskeleita.



Oppiminen ei jatkunut kuitenkaan yhtä mallikkaasti kuin oli alkanut ja Moritzin piti valmistaa Etheldalle mahtimaitoa.



Wyatt ei mahtimaitoja tarvinnut, sillä hän oppi todella nopeasti kaikki asiat! Pottailukin oli tuossa tuokiossa opeteltu. (ihan oikeasti ihmetaapero, oppii paljon nopeammin kuin muut :o)



"Kaksosilla" jäi kuitenkin aikaa myös leikkimiseen ja kummankin lempilelu taisi olla nukketalo.. Siinä oli kivoja ukkeleita, joita pureskella ;)



Kotona sujui kaikki niin mukavasti, että Daisy päätti lähteä vaateostoksille Siniperään.



Hän eksyi kuitenkin baariin ja ryhtyi baarimikoksi ylimääräistä rahaa varten.. ja taisi niitä drinkkejä omaankin suuhun muutama lipsahtaa.



Muutaman drinkin siemailtuaan Daisy tunsi, että joku kulki hänen selkänsä takaa. Joku mieshän se siellä ihaili auringonnousua ikkunasta.



"Heii, shinä sshuloinen miekkonen! Mikä on nimeshi?" Daisy meni flirttailemaan miehelle, kun aurinko oli jo noussut.

"Joonashan minä. Sinä taidat olla Daisy? Olen äitisi työkaveri, hän puhuu sinusta usein hyvää" , Joonas puheli.

"Aijjaa... hehehe.. No shepä mukava että ollaan melkein sshukua!" Daisy hihkaisi.



"Saankosh halata noin ihanaa mieshtä?" Daisy kysyi hurmioissaan.

"Anteeksi nyt, mutta et saa. Sinulla on mies, lapsia ja kaikkea", Joonas sanoi eikä voinut olla nauramatta Daisyn pienelle maistille.

"Jaahash.. No hyvää päivänjattkoa sshitten vaan!" Daisy tiuskaisi.



"Shinä se osaat arvostaa hellyyttä", Daisy sanoi eräälle koiralle samalla kun odotti taksia, joka hakisi hänet toiselle yhteisötontille.



Seuraavaksi Daisy suuntasikin johonkin vaatekauppaan, hänhän meinasi ostaa vaatteita. Hän törmäsi kuitenkin Nishan aviomieheen, Sakuun.

"Ai moi Shaku, sshäkin täällä!" Daisy hihkaisi.

"No niinpä olen, mitäs sinulle kuuluu", Saku naurahti.

"Noo eipä mitään kummempia.. Pieniä lapshosia kotona on vielä..", Daisy sanoi.



"Tuota, tiiätkö muuten, Shaku.. sillon kun Nisha alko sheurustelemaan sun kanssha niin mä olin todella kateellinen! Siis todella! Siis voitko ushkoo, joka kerta kun näin shut, olisin tahtonu lentää niinku kotka shun luokse!" Daisy huudahteli ja koko kaupan asiakaskunta alkoi häipyä kaupasta, koska hän selitti niin kovaan ääneen.



"Niin mitesh ois josh... Mä nyt saisin shen pusun mitä sillon niin kovin kaipashin..." Daisy kysäisi ja tunsi kuinka hänen päänsä alkoi pikkuhiljaa selvetä. Mitä minä olen oikein tekemässä, Daisy ajatteli, mutta ei pysäyttänyt itseään.



"Tottakai saat.. minäkin olen tuntenut sinuun vetoa jo pitkän aikaa", Saku hymähti.

"Oletko! No sepä mukavaa.. Kuule, minun oli tarkoitus oshtaa vaatteita, tulisitko kokeilemaan kanssani hmm.. pyjamaa?" Daisy kysyi innoissaan.



"No mikä ettei!"



Mitähän kopissa tapahtui, kun muiden kaupassaolijoiden ilmeet olivat tuollaisia?



Saku oli hämmentynyt niin suuresta porukasta kopin ulkopuolella..



...mutta hän antoi kuitenkin ymmärtää, että kopissa oli tapahtunut jotain hyvin hauskaa.



Samoin antoi ymmärtää myös Daisy, vaikkakin ulkopuolelta olivat ihmiset hävinneet.



"Hmm.. Joo, mä taidan ottaa nämä" Daisy mietti ääneen. Samalla hänen mieltään painoi huono omatunto: Mitä meninkään tekemään?



Kotiin saavuttuaan Daisyn mieltä painoi yhä, kun hän näki kaikki talon onnelliset asukkaat. Davie-ukki opetti viimeisillä voimillaan Wyattille puhumista, koska halusi viettää paljon aikaa lasten kanssa.



Moritz oli kiintynyt niin paljon Etheldaan, että olisi halunnut opettaa tälle ihan kaikki taidot.



No kyllähän Moritz Wyattiakin rakasti :) +mahtimaitoon piti lopulta turvautua tämänkin lapsukaisen kohdalla.. Pian oli kummallekin opetettu kävely!



Ukki jaksoi aina leikkiä vaikka mitä leikkejä pikkutaaperoiden kanssa, hän oli hyvä esimerkiksi vatsastapuhumaan. :D



Myös Vilja-mummo touhusi lapsien kanssa, sen mitä töiltään ehti, mutta ehtipä hän kuitenkin opettaa Etheldan puhumaan! (tämän opetustyön olisi tietenkin tahtonut Moritz tehdä loppuun asti) Vilja kuitenkin koko ajan mietti, mikä tuossa tytössä oli niin tuttua.



Daisy huomasi lihoneensa mystisesti. Hän teki raskaustestin, ja siitä kävi ilmi että hän odottaa neljättä (biologista) lastaan. Mites tässä nyt näin kävi, ei tähän perheeseen enää pitänyt lapsia tulla?





Mutta eipä se uuden tulokkaan tulo niin paljoa haittaa, koska nämä vanhemmat lapset ovat niin kilttejä! Aamulla kun taaperot heräsivät, he eivät suinkaan ruenneet kurkku suorana kiljumaan pääsyä kehdosta, vaan heti herättyään he alkoivat kilkatella iloisesti kehdossaan.



Yhtäkkiä muu perhe kuuli Viljan outoa nyyhkytyksen sekaista huutoa keittiössä. Moritz meni katsomaan, mitä tapahtuu ja Viikatemieshän se siellä oli Viljaa viemässä henkimaailmaan.

"EI! Minä en lähde vielä minnekään, haluan nähdä kun mahdollisesti viimeinen lapsenlapseni syntyy! Haluan jäädä vielä tänne mieheni seuraksi! Älä ota minua pois!"

"Muahhahhahha.. Kaikkien on aika lähteä joskus. Ja nyt on sinun aikasi!" Viikatemies mutisi.



Vilja ei voinut muuta kuin alistua Viikatemiehen tahtoon ja kävellä päin seinää... Sinne hän haihtui, jonnekin jossa hän ja Davie ehkä vielä kohtaavat. :'( Outoa, kun Vilja lähti ennen Davieta, hän on sentään pari päivää nuorempi kuin miehensä.. Hänen ikänsä oli muuten 65.



Davie oli juuri leikittämässä Wyattia, kun kuuli surusanoman. Miten hän lähti ennen minua? Miksen minä lähtenyt ensin? Haluan nopeasti tavata hänen uudelleen.. Mahdollisimman nopeasti.., mies ajatteli.



Conroy olisi halunnut hellitellä äitinsä massua ja raivostui, kun Daisy pillahti itkuun hänen nenän edessään, eikä kuunnellut Conroyn pyyntöä.



Kattokaa nyt, mikä ilme! :D



Loppujen lopuksi Conroy kuitenkin sai tahtonsa läpi, vaikka oli hänkin järkyttynyt mummonsa kuolemasta.



Kun Davien itku vähäksi aikaa hellitti, hän meni onnittelemaan tytärtään uudesta tulevasta perheenjäsenestä. Vilja muuten jätti kivat perinnöt lapsilleen ja miehelleen =)



Viljan hauta laitettiin lammen pihalle lammen viereen.






Talosta löytyi kuitenkin vielä iloa, ja viimeiset taidot oli opittu ja leikit leikitty, sillä...




...Etheldan ja Wyattinkin oli aika kasvaa lapsuuteen!



Davie ei voinut iloita edes toisten syntymäpäivillä, niin häntä suretti Viljan poismeno.



Davie itki silloinkin, kun "kaksoset" olivat kasvaneet onnellisina lapsiksi. Miksi ukki ei yhtään iloitse edes synttäreillämme!? Wyatt ajatteli ärsyyntyneenä.



Ja sama ilme kuin Conroylla :D



Kovin suurta muutosta ei Wyatt tahtonut, vaatteet vaihtuivat ja hiukset värjääntyivät mustiksi =) (ps, olenko ainoa jonka mielestä erityisesti tässä kuvassa pojalla on suloinen ilme? ^^) Ainiin, haluatteko te kenties nähdä Etheldankin?



Tässä on =) Hänellekään ei muutosta tapahtunut, paitsi vaatteet vaihtoon.



Heti synttäreiden jälkeen Daisylle tuli puhelu.

"Hei. Täällä Catherine Galton taas, hyvää päivää", nainen sanoi puhelimessa.

"Ai heei!" Daisy vastasi hämillään.

"Surukseni minun täytyy sanoa että... että Fitzroy Wingsley on.. menehtynyt", Catherine sanoi surullisena.

"MITÄH?" Daisy huudahti. "Vastahan hän oli pieni ja elämäniloinen poika"

"Niin.. Nyt hän kuitenkin menehtyi, leukemia meni niin pahaksi. Hän oli menehtyessään 11-vuotias", Catherine sanoi.

"Voi ei.. Mutta.. Kiitos kun ilmoititte..", Daisy nyyhkäisi.

"Eipä mitään, ajattelinkin että haluat tietää. Näkemiin", Catherine sanoi ja lopetti puhelun.

Puhelun jälkeen Daisylle tuli huono omatunto, hän ei ollut ehtinyt käydä Fitzroyn luona kertaakaan sen yhden kerran jälkeen, vaikka oli luvannut.



Conroy sai heti Wyattin kasvettua veljestään leikkikaverin! Ethelda oli hieman harmistunut, kun joutui yleensä leikkimään yksin.



Vielä ennen nukkumaanmenoa, iltapesujen jälkeen, Conroy ja Wyatt leikkivät rosvoa ja poliisia! He eivät millään malttaneet pysyä erossa leikkimisestä.



Aamuisin Ethelda heräsi ennen poikia, ja hän saikin silloin ihan kahdenkeskeistä aikaa äidin kanssa :)



Ethelda teki leikin sijasta jotain hyödyllisempää, nimittäin keräsi rahapuusta rahaa ja tunki omaan taskuunsa :P



Daisyn masu kasvoi kasvamistaan, kohtahan uusi vauvakin jo putkahtaisi maailmaan. Daisya mietitytti kovasti, olisiko tämä sittenkään Moritzin lapsi, vai kenties Sakun..



Joku outo nainen kävi aina välillä itku kurkussa kävelemässä Candiesien pihalla.



Davie oli oikea teräsvaari: hän korjasi rikkoutuneen roskasäiliönkin, vaikka selkä olikin huonona.



Conroy päätti uskaltaa vihdoinkin hypätä ponnahduslaudalta, mutta eipä se vieläkään onnistunut..



Pian Wyattkin liittyi seuraan ja pojilla oli hulvattoman hauskat allasbileet! Tässäkin asiassa Wyattin kunto nousi tuplasti enemmän, kuin Conroyn? :o


Poikien uidessa ulkona Ethelda leikki poikien autoilla. Hahhah, kerrankin saan leikkiä näillä ilman lupaa! hän ajatteli.


Ethelda tunsi kovan tarpeen mennä välillä suremaan Viljaa. Mummosta oli muodostunut hänelle todella rakas.


Conroyn ja Wyattin iltarutiinit olivat käyneet selviksi.. :)


"Me ollaan aina ystäviä ja veljeksiä, sattu mitä tahansa!" kyllähän noi aika samannäköisiä muuten on. :>


Iltapalaksi sitten ahmittiin itsetekemiä leivonnaisia, tämä oli eka kerta, kun Wyattin leivos onnistuu kärähtämättä! ;)


Seuraavana päivänä meni hyvin: koululaiset nostivat arvosanojaan ja Moritz sai ylennyksen lentäjäksi!


Daisy ajatteli, että jonglööraamisesta olisi hyötyä vauvan kehityksen kannalta.


No, tiedä nyt oliko sillä vaikutusta, mutta tunnin päästä jonglööraamisesta Daisyn neljäs (ja luultavasti viimeinen) synnytys käynnistyi yläkerran vessassa.



Syntyi perheen neljäs poika, jolle annettiin nimeksi Jayme. Varsinkin Wyatt oli uudesta tulokkaasta hyvin innoissaan ;)


(anteeksi, piha näkyy :/)

"Sieltähän ne minun rakkaat tulevat! Anteeksi, olin paistamassa kananmunia, en voinut tulla katsomaan synnytystäsi ja jättää niitä palamaan.. Kumpi tuli?" Moritz hihkui.

"Poika. Taas.. No, ihan sama", Daisy sanoi.

"Aijaa, hmm.. Oletkos miettinyt jo nimeä?" Moritz kysyi.

"Joo, itseasiassa tälle pikkuiselle sopisi hyvin nimi Jayme", Daisy sanoi. Ja niin pojasta tuli Jayme =)


"Moikka, pikku-Jayme! Päätit sitten tulla äidin mahasta just sillon pois, kun tein ruokaa", Moritz sanoi iloisena.


Laittaessaan Jaymea nukkumaan Daisy huomasi pojassa erään pienen seikan. Sakun silmät, hän ajatteli.

Huhhuh, en ihan vielä päässyt siihen tilanteeseen, mihin olen pelissä päässyt, mutta aika lähellä ollaan joten tähän on hyvä lopettaa tämä osa ;) tuntuu kyllä, että tuo teksti oli aika tönkköä.. Mutta miten käy, selviääkö Jaymen oikea  isä? Entä miksi Viljasta Ethelda oli niin tutuntuntuinen? Näihin kysymyksiin saat vastauksen... noh, seuraavissa osissa =) ps. kommentointi on erittäin suotavaa!