Tässä osassa keskitytään aika tavalliseen arkeen, ensi osassa pääsemmekin jo yliopistolle ja sitä kautta perijän valintaan =)

Tässä on nykyinen asukaskunta uuden talon edessä =) Ja tämänhän talon esittely löytyy kolmannesta extraosasta.

Heti ensimmäiseksi Daisy kävi vähän muuttamassa ulkonäköään, mutta lopputulos ei kuitenkaan tainnut miellyttää?

Ethelda oli vallan hurmioitunut talon monista peileistä. Edellisessä talossahan peilejä oli ollut vain yksi, joten nyt sopi peilin edessä keikailla ;)

Ethelda oli hyvin siisti ja toimelias sim. Hän tyhjensi usein tiskikoneen ja vei likaiset astiat sinne.

Daisyn kunto oli päässyt vähän rappeutumaan, joten taloon tehtiin vielä yksi lisäys: juoksumatto. Se oli hyvä kuntolaite, joskin..

..kyllähän siinä välillä tuli nenälleen lennettyä :D

Työt ja koulunkäynti jatkuivat samaan tapaan. Etheldaa sai tosin odotella usein bussiin, sillä hän laittoi niin kauan hiuksia ja meikkejään.

Moritz sai ylennyksen, hihii! Nyt hän on muistaakseni upseeri.

Eräänä iltapäivänä Ethelda muisti Amandan olemassaolon.

"Hei, pitäisikö meidän kutsua se Amanda kylään ja puhua vähän asioita selviksi?" Ethelda kuiskasi Daisyn korvaan.
"Niin, ehkä.. Jos sinä vaikka soittaisit hänelle?" Daisy ehdotti.

Ja niinpä Ethelda ryhtyi tuumasta toimeen.

"Hei Amanda! Minulla olisi eräs asia selvitettävänä, voisitko käväistä meillä joku päivä?" Ethelda huudahti puhelimeen.
"Anteeksi, en voi nyt pitkään aikaan.. sillä... *köhköh* minulla on aika paha flunssa.. ehkä joskus myöhemmin", Amanda vastasi ja lopetti puhelun.

Ethelda oli niin tympääntynyt Amandaan, että alkoi tehdä läksyjä keskellä yötä, ei hän untakaan saanut. Kuvitteleeko hän, etten tajunnut jotain typerää tekosyytä? tyttö ajatteli.

Kun Ethelda teki läksyä, hän tunsi jonkun viileän viiman menevän ohitseen. Mutta ei hän tajunnut, että sen aiheutti Vilja-haamu. Ethelda on tainnut saada arvoitukseni selville, Vilja ajatteli.

Jaymen lempitekemistä oli hyppiä vanhempien makuuhuoneen sängyllä, tietysti ilman lupaa.

Moritz oli lopen kyllästynyt siistimään petiä Jaymen pomppujen jälkeen, joten hän kielsi poikaa aina, kun näki tämän pomppimassa.

"Jayme! Heti alas sieltä!" Moritz huudahti, mutta Jayme ei ottanut kuuleviin korviinsa.
"NYT HETI!" Moritz komensi ja Jayme hyppäsi lattiantasoon.

"Tajuathan, et saa pomppia sängyllämme, koska koko sänky menee ihan mullinmallin ja siihen on ikävä rueta illalla nukkumaan", Moritz sanoi.
"No et SINÄ voi minua estää hyppimästä yhtään missään, en ole edes sinun lapsesi!" Jayme huusi puolivahingossa.
"MITÄ sinä sanoit?!" Moritz kauhistui.
"No että en ole sinun lapsesi! Kuulit kyllä! Olen Sakun poika", Jayme sanoi ja nautti selvästi tilanteesta.
"Mitä? Nyt saat kyllä tukkapöllyä huijaamisesta, poika!" Moritz huusi täyttä kurkkua.

"No mähän en syyttömänä mitään rangaistuksia ota!" Jayme huudahti kauhuissaan ja juoksi pois huoneesta.

Moritz päätti mennä pahaa-aavistamattoman Daisyn puheille.

"Mitä ihmettä Jayme selittää? Hän sanoi, että olisi muka jonkun Sakun poika? Siis onko se se Nishan mies?!" Moritz huusi vaimolleen ja Jayme tuli katselemaan tilannetta.

"Älä usko kaikkea mitä lapset sepittävät! En ole.. en... en ole ollut sinulle u-uskoton!" Daisy kiljui, mutta loppulauseesta huomasi selvästi, että hän valehteli.

"Niinpä vissiin, en tajua enää yhtään mitään mistään", Moritz sanoi ja lähti huoneesta tulistuneena.

"Mitä sinä olet mennyt sanomaan isällesi? Mistä sinä muka voit tietää.. siis LUULLA, että Saku olisi muka isäsi?" Daisy tenttasi pojaltaan.
"Älä kutsu Morrya isäkseni! Ja Saku kertoi minulle, että olen hänen poikansa!" Jayme selitti.
"No entä sitten! Et olisi saanut sanoa sitä Moritzille, sillä meidän välimmehän menevät nyt ihan pirstaleksi", Daisy sanoi ja kyyneleet valuivat hänen poskeaan pitkin.
Sitähän minä tässä haluankin, Jayme ajatteli salaa itsekseen.

Moritz päätti iltasella lukea vielä vähän kirjaa nimeltä "Miten selviän puolisoni syrjähypystä" ja nukkua (ainakin) tämän yön sohvalla.

Daisy meni purkamaan ajatuksiaan kalastukseen ja hankkikin itselleen monia isoja vonkaleita sekä kalastuksen pronssisen ansiomerkin!

Öisin joku karvaturri kävi aina riehumassa hautojen kukissa! :(

Niinpä hautojen ympärille laitettiin aita, johon portti, josta ei eläimet läpi pääse ;)

Aamulla Moritz heräsi onnellisena, mutta muisti pian edellisillan tapahtumat.

Se aamu olikin sitten aika hiljainen. Kukaan ei oikein puhunut toisilleen, eikä Ethelda ollut vielä edes herännyt.

Kun Jayme oli lähtenyt pöydästä, Daisy kurotti kätensä Moritzin käteen.

"Anna anteeksi, kulta. Se oli vain yksi hiprakkasekoilu. En tarkoittanut", Daisy sanoi.

"Kyllä saat anteeksi. Ei kehdata olla vihamielisiä, kun on synttärimmekin kohta", Moritz vastasi.

Tosiaan, iltapäivällä olikin näiden aika kasvaa vanhuuteen!

Tässä onkin uudet vanhuksemme. Pieni muodonmuutos kai kävisi..

 

Daisy muuttuneena =) Hän halusi peittää vanhuuttaan meikillä.

Moritzista tuli oikein lempeännäköinen vanhus =)

No miksi Jayme pukee juhlapuvun päälleen?

Hän vissiin haluaa näyttää hyvältä synttäreissään! Vihdoin nuorinkin kasvaa teini-ikään :)

Tämmönen ihan komia poju tuli! Tavoite on romantiikka ja hän haluaisi puolison, joka omistaa punaiset tai ruskeat hiukset, mutta toivoo ettei puolisoehdokkaalla ole hajuvettä.

Jayme ei voinut tajuta, että Daisy ja Moritz olivat taas yhdessä ja katsoi inhoten vanhusten halailua.

Tällanen ulkonäönmuutos tehtiin sitten Jaymelle =)

Vaikka nämä olivatkin jo vanhusiässä, leikkisyyttä silti riitti :---)

Eräänä päivänä Ethelda soitti taas Amandalle ja lähes pakotti naisen tulemaan tapaamaan häntä.

Jayme oli heti teiniksi kasvettuaan äkännyt perheen pihalla kävelevän tyttösen! Tämä esittäytyi Annaksi ja Jayme oli kuin sulaa vahaa. Hän oli rakastunut.

Jayme, jos sinua onnistaa nyt tämän tytön kanssa, niin suosittelen pitämään tästä kaunokaisesta kiinni!

Jayme yritti ensitöikseen halata Annaa, mutta tyttö vain torjui hänet nauraen. Naisia ei voi aina ymmärtää, Jayme ajatteli ihmeissään.

Jayme sai Annan kuitenkin houkuteltua uimaan ja sen jälkeen he kävivät kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö koulu-uinnin olla vapaaehtoista vai pakollista.

Illemmalla välit paranivat ja he olivat jo seurustelusuhteessa.

Ja tulihan se jännittävä ensisuudelmakin sieltä loppujen lopuksi ;)

Melkein keskiyöllä tunnelmat olivat tällaiset. Jotenkin ihana pari. ♥

Daisy katseli poikansa toimia apeana. Olisinpa vieläkin yhtä nuori kuin Jayme. Hänellä on koko elämä edessään, hän ajatteli.

Jaymen ja Annan lemmiskellessä poreammeessa Ethelda vastaanotti Amandan.

"No hei, Ethelda. Sinulla oli jotain asiaa minulle?" Amanda kysyi iloisesti.
"Joo. Kyllä. Se koskee menneisyyttäni", Ethelda vastasi, muttei ehtinyt sanoa muuta, kun Amanda jo luikki poreammeeseen.

Ethelda käski Amandan pois poreammeesta ja sanoi, että tämä asia on oikeasti selvitettävä.

"Kuule, minä tiedän, että olet äitini!" Ethelda huudahti.

"Hahaha, mitä ihmettä hourit, tyttö hyvä! Äitisi on Daisy, eikö niin?" Amanda nauraa hohotti joskin melko hermostuneesti.
"Ei ole! Hän kertoi, että sinä hylkäsit minut ja veljeni ja sitten väärensit jonkun sähköpostin ja määräsit Daisyn meidän huostaanottajaksi!" Ethelda rääkyi.
"Kuules nyt, Ethelda. Minä en halua puhua siitä. Minä en myönnä mitään. En vastaa puheluihisi, jos ne kerran koskevat tätä asiaa", Amanda vastasi ja lähti ripeästi kotiinsa. Vieläkään Ethelda ei saanut varmuutta tähän mystiseen asiaan.

Yhtäkkiä Jayme tuli innoissaan Etheldan luokse.

"Kuule, Eth! Lähdettäskö nyt sinne yliopistolle, kun minäkin olen nyt sopivassa iässä?" poika hihkui.
"Tuota... no... Ihan sama, lähdetään vaan, onhan muutkin sisarukset siellä!" Ethelda sanoi. Hän halusi jotain muuta ajateltavaa, ja eiköhän sitä yliopistolta löytyisi.

Juu, tässä oli tämä osa :) Huomenna teen varmaan seuraavan, eli yliopistosta kertovan osan, jossa on myöskin perijä-äänestys! Olkaahan kuulolla ja palautetta saa antaa ;) Todella kiitollinen olen jos annatte!