Heipä hei jälleen! Tai no, onhan tuosta viime osasesta jo tovi aikaa mutta nyt on koeviikko ohi ja voin taas viettää enemmän aikaani simssin parissa! =) Eikun vaan lukemaan..

Moritzista oli tullut väsyneempi vanhenemisen ohella. Hän nukahteli usein joka paikkaan, esimerkiksi Jaymen ja Annan huoneen tuolille.

Jayme aikoi toteuttaa suurimman unelmansa: Musiikki-uran huipun. Hän löysikin netistä töitä Roudarin nimikkeellä ^^

Anna oli pyytänyt anopiltaan pikaista lastenhoito-opastusta ja siinähän Daisy olikin jo vanha tekijä.

"Kas näin, tuet vauvan niskaa koko ajan ja pitelet häntä varovasti. Kyllä sinä osaat", 5 lasta kasvattanut Daisy selitti.

Ja kyllähän Annakin pian hallitsi lastenhoidon taidon. Pieni Lilia oli kaikille talossa asuville hyvin tärkeä. Myös Moritzille, vaikkei tyttö hänen oikea lapsenlapsensa ollutkaan. Lähes koko ajan joku oli hellimässä tai leikittämässä pienoista, eikä hän meinannut saada edes nukutuksi!

Myös mummi oli innokas hoitamaan Liliaa.

"Katsos! Siellä on maitopullo odottamassa sinua, Liliaiseni", Daisy hihkaisi tytölle, jota kiinnosti enemmän lattialla ryömivä hämähäkki.

Kerran Liliaa hoitaessaan Anna tunsi karmivaa pahoinvointia ja hänen täytyi laskea tyttönsäkin lattialle kun koski niin paljon.

Pian Anna sitten huomasi, että pahoinvointi oli ollut ennustusta raskaudesta. Hänen mahansa oli kasvanut siihen malliin, että siellä oli pakko olla pienokainen. Anna hieroi vatsaansa ja tunsi, kuinka vauva potkaisi. Ei siis epäilystäkään. Miten minä kerron Jaymelle... että taas on tulossa lapsi, Liliakin on vasta ihan pikkuruinen. Noh, pitänee kertoa sitten kun hän tulee töistä, Anna ajatteli.

Pian Jaymen ensimmäinen työpäivä oli saanut päätöksen, joskin ei kovin hienoin seurauksin. Jayme nimittäin aleni väärinvastatun urakysymyksen myötä bändikilpailun tuomariksi.. Nooh, kyllä sinä siitä vielä nouset!

"Hei, Lilia-kulta. Lohduttaisitko isiä vähän", Jayme suuntasi ensin tyttärensä luokse, otti hänet syliin ja leikki tämän kanssa.

Keittiöön mennessään hän tapasi vaimonsa. Voi ei, nyt minun pitää myöntää että olen toivoton pönttö musiikki-alalla, Jayme hermostui. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes aloittaa, kun Anna alkoi puhua.

"Minulla on sinulle uutisia, Jayme. En tiedä otatko ne hyvinä vai huonoina", Anna huokaisi.
"Minullakin on uutisia. Mutta ne ovat huonoja", Jayme sanoi nolona ja antoi vaimonsa kertoa ensin.

"Minä. Olen raskaana", Anna kuiskasi miehensä korvaan.

"Kuule hei, tarkoitatko että meillä tulee toinen lapsi? Näin PIAN Lilian jälkeen?" Jayme torjui ajatuksen uudesta pienokaisesta.

"Kyllä, kyllä tarkoitan. Sinustako se on paha asia?" Anna hämmästyi.
"Eehhmm.. Enpä oikein tiedä, Anna. Se olisi ihan hyvä asia, jos Lilia olisi hieman vanhempi. Herranen aika, hänhän syntyi juuri!" Jayme kiljahteli.

"Miten me selviämme kahden pienen lapsen kanssa? Sanoppa se! Miksi sinun täytyi hankkiutua raskaaksi juuri NYT?" Jayme huudahti ja Anna poistui Lilian huoneeseen.

Pian hän tuli takaisin Lilia sylissään.

"Näyttääkö tämä pieni suklaasilmäinen kiltti tyttö sinun mielestä siltä, ettei me pärjättäisi toisen samanlaisen kanssa! Lilia kiukkuaa tuskin koskaan!" Anna huudahti ja Jayme purskahti itkuun.
"Anna, Anna, en minä sitä.. Kun minä vaan että..", Jayme niiskahteli.
"Niin, sitä sinä vaan että minä olen syypää tähän kaikkeen ja hankkiudun itse raskaaksi! Niinkö?!" Anna kiljahti ja kyyneleet kirposivat hänen silmiinsä.
"No.. ei, mutta..", Jayme niiskutti.

"Äh, ei tästä tule mitään, vie hänet takaisin nukkumaan", Anna sanoi ja ojensi Lilian miehelleen.

Anna kävi suihkussa, vaihtoi yövaatteet ylleen ja valmistautui nukkumaanmenoon, vaikka kello oli vasta kuusi illalla.

Voi luoja, miksi tästäkin täytyy tapella. Miten Jayme luulee, että tämä tilanne on minun vikani. Hän itsekin on tässä ihan yhtä syyllinen, jos tässä mitään sellaista edes etsitään, Anna mietiskeli.

Kohta Jayme tuli Annan luokse tekemään sovintoa.

Kumpikaan ei sanonut toviin mitään. Jayme mietti, miten voisi aloittaa sovinnon tekemisen ettei Anna vain suuttuisi enempää.

Parin minuutin päästä Jayme päätti toimia.

"Hei, tiedän, olin äsken vähän tahditon. Voitaisko silti yrittää vielä olla kavereita, tai no pariskunta?" Jayme yritti.
Ei vastausta.
"Hei Annaa, ei tehdä tästä näin vaikeeta. Anteeks, kun syytin sua tästä. Ei se tietenkään sun vikas oo. Eiköhän me saada tulevakin lapsi kasvatettua, ollaan me semmoset supervanhemmat", mies yritti uudelleen.

"Ootko sä nyt ihan varma, ettet vieläkin aattele että mä oon syypää ja ettei molemmat lapset saa tarpeeksi huomiota? Nimittäin eihän me voida edes yrittää kasvattaa lapsia, jos me ei uskota itteemme", Anna selosti.
"Olen, olen. Anteeksi vielä kerran, kulta", Jayme sanoi.

"Ethän oo enää ärripurri mulle", Jayme naurahti.
"No een", Anna hieman ilostui.

"Onneksi osataan sopia riidat, vaikka joskus tulee riideltyäkin", Jayme hehkutti.
"Niinpä. Mutta mitä ne sun huonot uutiset muuten oli?" Anna kysäisi.
"Äsh, ei puhuta niistä nyt", Jayme tokaisi.

Ja tähänhän se sitten johti :)

Seuraavana päivänä olikin sitten aika kiikuttaa Lilia kakun luokse, tänään oli nimittäin Annan ja Jaymen esikoisen synttärit!

*PFUUUUFFH*

Tämmönen söpö nappisilmä kasvoi Liliasta =) pikku muokkaustuokio vielä...

Tällanen vielä suloisempi tuli tytöstä muutoksen myötä =) En muistanut ottaa luonnetta ylös :(

Otetaanpas tässä välissä pieni katsaus perheen vanhimpiin. Daisy ja Moritz olivat kumpainenkin innokkaita kalastajia, melkein 24/7 olivat pihan pienen lammen äärellä, kalastivat ja puhuivat elämänmenosta :D

Lilia oli aamuvirkku tyttö. Hän heräsi ensimmäisenä talosta, noin viiden aikaan aamulla. Huhhuh..

Mutta onneksi tyttö oli tosiaan kiltti ja leikki ja kikatteli tyytyväisenä kehdossaan siihen saakka, kun joku hänet sieltä nostaisi.

"Herätys, pikkumussukka! Nukuitko hyvin?" Anna kyseli herättyään ja Lilia selitti parhaansa mukaan, mitä unia oli nähnyt :)

Anna halusi opettaa tyttärelleen lastenlorun, jonka hänen oma äitinsä oli opettanut naiselle joskus vuosia sitten. :)

Ja pitihän sitä elämän perustaitojakin, muun muassa kävelyä, opetella :)

Lilia oli ilmeisesti perinyt taiteellisuutta äidiltään, nimittäin hän ryntäsi heti piirtopöydän ääreen, kun opiskelulta pääsi.

Annan maha kasvoi aina vaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Olenko minä oikeasti noin lihava! Herranen aika, tämän raskauden jälkeen täytyy kyllä aloittaa hurja kuntoilu, Anna ajatteli nähdessään itsensä peilistä.

Eipä aikaakaan, kun Lilia jo hallitsi kävelemisen taidon =) Ai että nuo taaperot on sulosia kun ne taapertaa ympäri taloa :D ♥

"Hahahaaa, täältä tulee käsi joka haluaa kutittaa Liliaa!" Anna hihkui.

"Voi pikku prinsessaani.. pian saat pienen leikkikaverin!" Lilia kuiskutteli tyttärensä korvaan ja sillä samalla hetkellä hänen vatsaansa alkoi poltella.

"Aih.. Lilia, anteeksi, äitin pitää nyt mennä tuonne, ala vaikka piirtämään, jooko?" Anna puheli hätäisesti. Synnytys alkaisi kohta.

Anna juoksi keittiöön, sillä hän ei halunnut pienen tyttönsä näkevän synnytystä. Tämä synnytys oli paaaljon tuskaisempi kuin edellinen ja Annasta tuntui, kuin hänen vatsansa halkeaisi ennen kuin vauva tulisi ulos. Eikä kukaan tietenkään ollut auttamassa häntä, Moritz ja Jayme olivat töissä ja Daisy nukkui.

Muutaman tunnin kuluttua Jayme tuli töistä kotiin ja suuntasi heti ensimmäiseksi postilaatikolle, jossa odotti vain kasa laskuja.

Sitten hän suuntasi kylpyyn. Oli ollut tosi rankka ja pitkä päivä töissä, ja mies oli täysin poikki. Kello oli yhdeksän illalla ja hän mietti, miksi kaikki jo nukkuivat.

Keittiöön lampsiessaan Jayme kuitenkin kuuli Lilian kikatusta tämän huoneesta.

"Mites sinä vielä valvot, tyttöseni, eikö äiti ole laittanut sinua nukkumaan?" mies ihmetteli ja otti tytön syliinsä.

"Noniin, nyt on nukkumaanmenon aika", Jayme puheli.
"Iti.. äiti, vaava.. kaveli", Lilia sanoi.
"Mitä? Äiti, vauva ja kaveri? Onko äiti syn.. tarkoitan, Lilia, onko sinulle tullut leikkikaveri ja meille uusi vauva?" Jayme kysyi.
"Joo!" Lilia hihkaisi.

"Hän on siis syntynyt!" Jayme ajatteli ääneen.

Enempää miettimättä hän lähti juoksemaan..

...kohti toista lastenhuonetta...

...ja kun hän tuli sinne, hän ajatteli: Täällähän on vaihdettu sisustusta siitä, kun tämä oli vielä minun huoneeni, mutta ei se mitään! Mutta sitten hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun hän kuuli takaansa hiljaista tuhinaa.

"Vooi, vauva!" Jayme riemastui nähdessään toisen lapsensa nukkuvan kehdossaan.

"Minun poikani", Jayme huokaisi luettuaan kehdon vierestä nimikyltin, jossa luki Forrest.

"Minun oma lutunen", Jayme sanoi ja leikki poikansa kanssa. Mutta hänellä ei ollut aikaa leikkiä Forrestin kanssa enempää, sillä...

...myös toinen uusi vauva kaipasi isänsä huomiota :) 

"Me saimme kaksoset!" Jayme hihkui ja nosti tyttönsä kehdosta, jonka viereisessä nimikyltissä luki Saffron.

"Voooi, minun tyttöni. Toinen tyttöni", Jayme kuiskaili.

"Hetkinen.. toinen tyttö. Kolmas lapsi, tyttö. Voi ei", Jayme tajusi ja huolestui.

"Nooh, älä huoli, kultapieni. Olet turvassa, en anna hänen viedä sinua meiltä", Jayme sanoi ja suukotti Saffronia.

Hän ei kuitenkaan uskaltanut jättää tytärtään hetkeksikään yksin, ja haki varastosta vanhan tuolin. Hän aikoi istua siinä koko yön.

Aamun sarastaessa Saffron heräsi, ja Jayme tuuditteli häntä.

"Ei mitään hätää, ei oikeasti ole, isä suojelee sinua siltä typerältä tyypiltä", Jayme rauhoitteli tyttöään tai oikeastaan itseään.

Hän ei kuitenkaan huomannut, että joku tarkkaili heitä.

Jayme, Jayme.. Asiat eivät ole niin hyvin, kuin luulet. Minähän vielä saan tyttäresi, tarkkailija ajatteli.

Kuka Candiesin perhettä uhkaa ja miksi hän haluaa Saffronin? Se selviää seuraavissa osissa, pysykää siis kanavalla! ;D

Seuraavan osan ilmestymispäivästä ei ole mitään tietoa, uskon kuitenkin että saan tehtyä sen nopeammin kuin tämän. :) Mutta ei sitä voi aina varmaksi sanoa, jos yhtäkkiä vaikka tulee joku projektivyöry koulussa. Kommenttia saa todellakin laittaa! ;) Se extraosa muuten tulee jossain vaiheessa, en ole ehtinyt nyt siihen paneutua ollenkaan.. Ja hyvää isänpäivää kaikille! :D