On ollut pitkään jo kuvat tähän osaan valmiina, mutta nyt vasta ehdin kirjoitella tämän muilta kiireiltä! Lopussa myös perijä-äänestys pitkästä aikaa ^^

--------------------

"Kyllä siellä taitaa joku olla", Anna sanoi ja lähti kävelemään ovelle.

Ovella seisoi pieni, hämmentyneen näköinen tyttö. Mikä mesta tää on, hän ajatteli.

Lucy juoksi heti ensimmäisenä ovelle.

"Äiti, äiti! Täällä on joku tyttö!" hän huusi.

Kohta muutkin saapuivat ovelle.

"Kuka sä oot? Mikset sano mitään?" Lucy kyseli, mutta tyttö oli vaan hiljaa.
"Sa-Saffron! Oletko se si-si-sinä?" Anna kiljahti.

Yhtäkkiä tytön eteen ilmestyi poliisi.

"Hei. Teiltähän oli kadoksissa tytär?" poliisi kysyi.

Anna ei meinannut saada sanaa suustaan ja Forrest katsoi poliisia inhoten. Pystyikö tuo pikkudiiva olemaan muka heidän siskonsa?

"O-onko hän meidän.. meidän oma rakas tyttäremme?" Anna sai viimein kakoiltua.
"Kyllä, luultavasti", poliisi ilmoitti.
"He-herranen aika! Mistä te löysitte hänet? Hän on.. ollut niin pitkään poissa", Anna ihmetteli huojentuneena.
"Saimme vihjeen, että tyttö olisi erään tunnetun tummaihoisen naisen ja hänen miehensä seurassa Pariisissa. Kävimme katsomassa tilanteen ja saimme heidät kiinni. Tyttö ei vastannut antamianne tuntomerkkejä, jotka kaappaajat olivat ilmeisesti yrittäneet häivyttää värjäämällä tytön hiukset sun muuta. Nainen ja mies paljastuivat kuitenkin rikoksen tekijöiksi, kun heitä kuulusteltiin", poliisi selvitti.
"Meidän tyttömme - Ranskassa?!" Anna kiljaisi.

"No.. kiitos, kun selvititte tämän jutun. Koko perheemme on tosi kiitollinen, että yksi perheenjäsenistämme on nyt taas kotona. KIITOS", Anna sanoi.
"Olkaa hyvä vaan. Meillä on periaatteena tämmöisissä asioissa se, että lapset kuuluvat oman perheensä pariin", poliisi sanoi. "Saffronilla saattaa olla vaikeuksia totuttautua uudelleen tähän asuinympäristöön ja hän tarvitsee todella paljon hellyyttä ja ymmärrystä. Häntä on kutsuttu kaappauksesta lähtien Pie-Clarissetteksi, joten Saffron voi olla hänelle hieman vieras nimi ainakin näin alkuun."

"Mutta jos suotte, kutsun tytön nyt itse juttelemaan tähän. Minun täytyy lähteä muihin työtehtäviin, mutta ottakaa yhteyttä meihin jos tulee jotain ongelmia", poliisi sanoi.
"Joo, kiitos vielä kerran!" Anna huudahti.

"PIIIEEEE! Tulehan tänne", poliisi huudahti.

Saffron oli ehtinyt paeta jo ulos leikkimään, sillä hän ei kovinkaan pitänyt tästä tilanteesta.

"No?" Saffron kysyi.
"Tuossa on sinun oikea äitisi ja muu perheesi, niinkuin selitinkin jo sinulle. Nyt olisi tärkeää, että puhuisitte yhdessä, kun olet jäämässä taas tänne elämään", poliisi sanoi.
"Mutta en mä haluu - ", Saffron aloitti.
"Sinun on jäätävä", poliisi painotti. "Kyllä minä kerroin tämän koko jutun sinulle jo, älä ala nyt hankalaksi. Ja muista, että sinun oikea nimesi on Saffron."

"Saffron! Minun oma kultani, olet muuttunut ja kasvanut niin paljon", Anna kiljahti ja yritti halata tytärtään, mutta tämä rimpuili pois hänen otteestaan. "No, mikä nyt? Et usko, miten me ollaan sinua kaivattu! Me oltiin niin huolissamme siitä, missä olet!"

Saffron tuijotti Annaa vähän aikaan varoen, ja uskaltautui sitten puhumaan.

"Mä oon Pie-Clarissette. Mun on jotenki vaikee uskoo, et tää ois mun oikee perhe", hän sanoi.
"Mutta sinun vain pitää uskoa! Etkö muka oikeasti muista täältä mitään?" Anna huokaisi.

"No, en ainakaa vielä. Mut jos saan vähä aikaa katella ympärilleni ni ehkä sitte saattasin muistaa jotain", Saffron mutisi.
"No selvä, mene vaan", Anna sanoi.

Tässä vaiheessa voisin esitellä teiniksi kasvaneen Lilian uuden ulkonäön! Hän siirtyi vähän tummemmalle vaatelinjalle, mutta on kovin nätti tyttö yhä.

Lucystakin kasvoi oikein nätti tyttö!

Lilia meni katsomaan yksinään seisoskelevaa pikkusiskoaan. Hän on kyllä muuttunut niin paljon, Lilia ajatteli. No mutta onhan siitä katoamispäivästäkin jo rutkasti aikaa.

Vihdoin Lilia rohkeni puhua siskolleen.

"Minä olen isosiskosi Lilia, et varmaan muista minua mutta - ", hän aloitti.

"Hei hetkinen! Sut mä muistan! Me oltiin yhdessä siellä puistossa!" Saffy huudahti.
"O-oikeasti? Muistatko minut?" Lilia hämmästyi.
"Joo, muistan! Ainut asia minkä tällä hetkellä täältä muistan", Saffron sanoi.
"Mutta miten.. Äh, no ei sillä ole väliä. Halusin vain sanoa, että et voi ymmärtää miten kovasti me ollaan odotettu sinua kotiin. Kaikki on ollu huolesta ihan soikeena", Lilia sanoi.
"Onko? Olinko oikeasti niin tärkeä? Mulle ei ikinä kerrottu mitään, luulin ihan oikeesti et olin niitten yhtien lapsi. Ja nautinkin kyllä elämästä niitten kanssa", Saffron huokaisi.
"Olit ja olet tosi tärkeä, yhtä tärkeä kuin muutkin tässä perheessä. Mutta mennäänkö sisälle, täällä alkaa tulla viileää?" Lilia kysyi ja Saffron nyökkäsi.

Niinpä siskokset menivät juttelemaan niitä näitä Lilian uudistuneeseen huoneeseen.

Joka muuten näytti tältä.

"Haluatko kertoa, mitä teit silloin kun olit poissa täältä?" Lilia kysyi.
"No.. voisin ainakin jotain", Saffron vastasi.

"Me matkustettiin paljon. Me asuttiin vakituisesti Ranskassa, mutta käytiin tosi usein yleensä junalla Englannissa, Saksassa ja joskus myös Italiassa. Se oli siistiä! Äiti... tarkoitan siis se valeäiti, lauloi lavalla ja minä sain olla joskus myös laulamassa ja olin oikea prinsessa! Monet pojat tykkäs musta", Saffron haikaili.
"Ohoh, kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta", Lilia tuumasi.

"Mentiin me joskus myös lentokoneella. Mut sit vähä sen jälkeen ku oltiin tultu yheltä reissulta Lontoosta, poliisi tuli hakemaan mut ja sano että mut viedään nyt oikeeseen perheeseen.. Olin ihan ihmeissäni, että mitä tapahtuu ja äiti ja isä huusi poliiseille ja sitten ne vietiin jonneki ja minä itkin. En tiiä minne ne vietiin mutta en nähny niitä enää vaan lähettiin suoraa päätä lentokoneella tänne.. ja sitte ymmärsin ku se poliisi selitti mulle koko jutun", Saffron selitti suu vaahdossa.

"Uskon kyllä, että on ollut kivaa olla siellä ja käydä monessa maassa", Lilia sanoi. "Kaipaatko sinne takaisin?"
"No.. joo... vaikka en tiiä, ei ne musta tunnu nyt niin kivoilta ne valeäiti ja -isä, ku tiiän mitä ne tälle perheelle teki. Mutta silti jotenkin tuntuu että en vielä osaa olla täällä", Saffron huokaili.
 

"Nooh, kyllä sinä tänne totut. Huomenna on eka koulupäiväsikin täällä!" Lilia sanoi.
"Koulu?! Mitä, en mä oo ikinä käyny koulua, en mä osaa siellä olla, miten mä muka voin - "
"Älä huoli, mullakin on eka päivä ylemmällä asteella ja Lucy on samassa tilanteessa ku sä, ihan eka koulupäivä", Lilia rohkaisi.
"Ai.. okei... kai se sitten pitää käydä.." Saffron mutisi. "Mutta Lilia?"
"No?"
"Saanko nukkua tämän yön sun vieressä? Kun en vielä oikein osaa olla muitten kanssa niin hyvin", Saffron kysyi.
"Voi, tottakai saat! Mutta käyhän vaihtamassa yöpuku päälle, huomenna on aikainen herätys", Lilia kehotti.

Niinpä Saffron lähti isosiskonsa ohjeistamana vaihtamaan päivävaatteet yöpukuun.

Kohta molemmat jo nukkuivat sikeästi Lilian sängyssä.

Lucy vielä piirteli innoissaan piirtopöydän ääressä, vaikka aamulla olisi mentävä kouluun.

"Tulisit jo sinäkin nukkumaan", Forrest miltei aneli.
"Ihan just, tää on ihan kohta valmis", Lucy vastasi.

Noin puolen tunnin päästä Lucyn piirustus oli valmis.

"Hei, Forrest, kato! Kato mitä piirsin!" Lucy kiljui.
"Äh, mhmä nnhukun", Forrest mumisi vastaukseksi puoliunessa.

Vanhemmat vielä valvoivat ja juttelivat Saffronin paluusta.

"Voi, kun olen onnellinen nyt kun kaikki lapset ovat turvallisesti kotona ja ne ällöttävät rikolliset telkien takana!" Anna tuumasi.

"Niin minäkin. Vaikkakin Saffronilla kestää varmaan vielä kauan sopeutua tähän uuteen elämään. Näitkö, miten hänet oli meikattu ja hiuksetkin vaalennettu?! Hänet on opetettu todelliseksi pikkuprinsessaksi", Jayme huokaisi.
"Älähän nyt. Tärkeintä on, että tyttö on nyt kotona, eikö? Ihan sama, miltä hän näyttää, kunhan hän on täällä. Ja eiköhän hän tänne sopeudu ihan hyvin aikojen kuluessa. Hän jutteli jo innoissaan Lilian kanssa, minä näin", Anna sanoi ja Jayme nyökkäili vastauksiksi.

"Minusta on niiin ihanaa, kun kaikki on nyt kutakuinkin hyvin! Eihän enää ikinä oteta tuollaisia ongelmia perheeseemme?" Anna ehdotti.
"No ei kyllä oteta!" Jayme totesi.

Pitkästä aikaa onnellinen pari :)

Aamulla Lilia ja Saffron heräsivät lapsista ensimmäisinä. Saffronilla meni hetki aikaa, ennen kuin hän muisti missä oli. Sitten kun hän muisti olinpaikkansa, häntä rupesi jännittämään tuleva koulupäivä.

Lucy oli melko väsynyt herätessään, johtuisikohan yöllisestä piirtämisestä.. Kuitenkin hän piristyi äkkiä, kun muisti että sinä päivänä olisi ensimmäinen koulupäivä! (jaahas, laitoin vissiin vahingossa pipon Lucylle yöasun kanssa :D)

Jayme oli jo laittamassa kaikille yhteistä aamupalaa, kun tytöt kömpivät sängystä ulos ja pöytään.

"Nukuttikos hyvin pitkästä aikaa kotona?" Jayme kysyi Saffronilta.
"No.. ihan joo", Saffron vastasi. Hän ei voinut vieläkään oikein sisäistää, että tämä oli hänen isänsä.

"Kaikki sanoivat siellä Ranskassa, että mä varmaan pärjäisin hyvin koulussa. Valeäiti kuitenkaan ei päästäny mua kouluun mihinkään", Saffron selitti.
"Aijaa, höh. Mutta nytpä pääset kouluun ja saat testata taitosi!" Lilia sanoi.

"Noh, minäpä tästä lähden töihin, moikka kaikille ja sanokaa Forrylle terveisiä jahka hän herää", Jayme sanoi ja muut sanoivat kuorossa heipat.

"Milläs mielellä lähdet kouluun?" Lilia kysyi pikkusiskoltaan.
"No.. Ihan hyvällä. Pelottaa vaan, jos en saakaan yhtään kaveria ja kaikki vaan nauraa mulle", Saffron vastasi.
"No älä nyt! Ei kukaan sinulle naura", Lilia torjui siskonsa ajatukset.

"Siellä koulussa on ihan kivoja lapsia, ei ne sinulle tosiaankaan naura", Anna rohkaisi.
"Niinpä, Forry on kertonu mulle kaikenlaista! Ja me ollaan samalla luokallakin, älä pelkää!" Lucy rohkaisi isosiskoaan.
"Miksen oo Forryn kaa samalla luokalla, jos me kerta ollaan kaksosia?" Saffron ihmetteli.
"Siksi, kun sinä et ole ollut vielä koulussa ja käytännössä olet vielä samalla tasolla kuin Lucy", Anna selvitti.
"Aijaa, okei."

"Huomenta kaikille", vastaherännyt Forrest ilmoitti.
"Huomenta! Ja iskältä terkkuja, se ehti jo lähtee töihin", Lucy ilmoitti.

"Minnes sinä menet, ethän ehtiny ees syödä kokonaan?" Lucy ihmetteli, kun Lilia oli lähdössä pöydästä.
"Ne on niitä teinityttöjen juttuja, meikkausta ja kaikenlaista", Anna selvensi tyttärelleen ja Lilia tuhahti.

Lilia vaihtoi vaatteensa ja meni keimailemaan peilin eteen. Jospa minä nyt kelpaisin, hän ajatteli.

"Noniin, onko kouluun lähtijöitä!" Lilia huudahti mennessään koulubussille. Forrest ja Lucy juoksivat heti pukemaan ja Saffron hätääntyi.

"Mene vaan sinäkin, koulubussi odottaa. Siitä ei sovi myöhästyä", Anna sanoi Saffronille.
"Mutta osaanko olla koulussa? En tiedä mitä siellä pitää tehdä", Saffron hätäili.
"Kyllä sinua neuvotaan. Noh, menehän nyt", Anna hoputti.

"Okei, ehkä siellä voi olla ihan kivaakin", Saffron sanoi ja nousi pöydästä.

Pian kaikki neljä olivat bussissa matkalla kouluun. Taitaa olla vaan hieman liian ahdas tuo bussi Lilialle? 

Yksin kotiin jäätyään Anna rupesi siivoilemaan, eihän hänellä oikein muutakaan tekemistä ollut.

Hän päätti myös korjata pitkään rikkinäisenä olleen astianpesukoneen.

Se osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä edes seitsämän korjauspisteen avulla hän ei osannut korjata konetta ja sähköiskuhan siitä tuli.

Annasta tuntui, ettei hän kestä tällaista sähkön määrää..

..ja sitten hän kupsahtikin lattialle, noin vaan.

"Voivoi, taasko tähän perheeseen piti tulla", paikalle ilmestynyt Viikatemies päivitteli.

"Ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin lähettää tämäkin sim taivaaseen. Hyvästi", Viikatemies rahisi ja siinä samassa Anna oli mennyttä.

Parin tunnin päästä Lilia asteli koulubussista autuaan tietämättömänä päivän tapahtumista.

Keittiössä hän kuitenkin näki uurnan ja yhä rikkinäisen astianpesukoneen, ja päätteli että uurna on Annan.

"EIIII, ÄITI, ET SAA KUOLLA! Miksi yritit korjata sitä hemmetin konetta, ei sitä voi muut korjata kuin ammattilainen!" Lilia kiljui.

"Eieieieiiei... tämä on niin väärin! Meidän perhe on joutunut jo elämään liian monen ongelman kanssa! Ei tämä perhe kestä tämmöistä!" Lilia itki. "Tähän on oltava jokin keino... Nyt keksin!"

Hän muisti etupihalla asustelevan Lampunhengen. Hän päätti kutsua sen paikalle ja pyytää apua.

"Heeipähei, kuinkas voin auttaa tällä kertaa?" Lampunhenki huudahti päästessään ulkoilmaan. Lilia vaan tuijotti henkeä ihmetellen.

"Minä.. minä haluan äitini takaisin eloon!" Lilia huudahtit eikä voinut pidätellä itkua.
"Hmm.. yritän hoitaa asian..." Lampunhenki sanoi.

"Toiveesi toteutuu! Tässä hän tulee!" Lampunhenki huusi.

Yhtäkkiä viereen ilmestyi vihreätä savua, jota Lilia tuijotti hievahtamatta.

Pian savu hälveni ja kukapa muukaan sieltä paljastui, kuin Anna.

"Äiti! Olet elossa!" Lilia huudahti, sillä hän ei ollut ollut varma pystyisikö henki palauttamaan Annan.

"Voi, niin olen, ja kiitos siitä kuuluu sinulle. Kiitos, kulta", Anna sanoi ja halasi esikoistaan.

Töistä tultuaan Jayme ryntäsi heti halaamaan peseytynyttä vaimoaan, mutta tämä rimpuili irti otteesta.

"Noh, mikä nyt on?" Jayme hämmästeli.
"Kuka sinä olet?" Anna kysyi.
"Mitä? Olen miehesi Jayme. Mitä tämä nyt on?" Jayme ihmetteli vielä enemmän.
"A-aivan.. Muistini vähän temppuilee, kävin tänään jo kuoleman puolella", Anna huokaisi.
"Mitä?!" Jayme kysyi ja Anna kertoi koko tarinan.

Pian Jayme ja Anna halailivat kuin vastarakastunut pari ja Lilia ei oikein pitänyt tästä esityksestä.

Näiden piti myös mennä uudestaan kihloihin ja naimisiin, huoh.. Ja Annalle tuli monta päivää lisää elinaikaa.

Anna ja Lilia olivat perheen kovimmat lukutoukat, vaikka myös muut lukivat paljon kirjoja. Nämä saattoivat lukea monta eri kirjaa viikossa!

Kolme nuorinta lasta taas piirtelivät tai rakentelivat palikoilla innoissaan joka ilta. Se oli heille hyvää vaihtelua läksyjen tekemiseen ja kehitti myös taitoja!

Joskus he myös pelasivat perheeseen hankitulla pelikonsolilla ^^

Eräänä päivänä Lilia toi koulusta mukanaan serkkunsa Lucasin.

Ja samana päivänä yhtäkkiä myös Lucasin poikaystävä Andrew ilmestyi tontille.

Nähtyään Lilian Andrew tunti suurta ihastusta, vaikka tykkäsikin miespuolisista.

"Päivää, olen Andrew Squiton, tuosta naapurista", Andrew esittäytyi ja kätteli Liliaa.
"No hei, olen Lilia Candies", Lilia sanoi. Molemmat tunsivat sähkön virtaavan välillään.

"Mutta hei, etkös ole se serkkuni Lucasin poikaystävä?" Lilia kysäisi.
"Olen, juu", Andrew sanoi. Äh, nyt hän ei ainakaan pidä minusta koska tietää että tykkään pojista, hän ajatteli.

"Tapat minut varmaan, koska pidät pojista, mutta minun on pakko sanoa että... olen aina ollut hulluna vaaleahiuksisiin poikiin", Lilia tunnusti.

"I-ihanko totta?" Andrew kysyi. "Olinkin juuri sanomassa, että.. sinulla on kovin kauniit silmät."

"Hmm, pitäisiköhän minun uskoa tuota?" Lilia epäröi. "Etkös ymmärrä, että olet varattu ja eihän sinun pitäisi tytöistä tykätä."
"Joo, ymmärrän tietty, mutta.. sinä vaan olet niin söpö, etten voi itselleni mitään", Andrew selitti.

Sitten Andrew kahmaisi Lilian syleilyynsä.

"Tuota, Andrew...", Lilia aloitti. "Meidän ei varmaan kannattaisi olla näin esillä, sillä Lucaskin on tuolla sisällä talossa."
"Noh, ehkä hänet pitää ajaa ulos talosta ja meidän mennä sinne hänen tilalleen", Andrew sanoi ja iski silmää.

Siellähän se Lucas istui keskellä keittiötä. Lilia käski Andrewin mennä odottamaan vessaan ja sanoi hyvästelevänsä Lucasin.

"Heei, Lucas, minä luulen että sinun on nyt parasta lähteä. Minulla on nimittäin kamala läksypino odottamassa, enkä voi olla oikein seurana", Lilia sanoi tekopirteästi.

"Aivan, kyllä ymmärrän. Mullakin on paljon tekemistä tänä iltana. Saanko kuitenkin vielä käydä vessassa?" Lucas kysyi.
"Äöhmm, en oikein usko, koska... koska.. meillä on juuri menossa putkiremontti, joten vessat eivät ole nyt toiminnassa", Lilia selitti.
"Aijaa, okei, no jos nyt sitten lähden omaan vessaan", Lucas naurahti ja lähti.

Sinne meni!

"Joko se lähti?" Andrew kysyi.
"Jo!" Lilia hymyili.
"Noh.. mitäs me nyt, mentäskö vaikka sun huoneeseen?" Andrew ehdotti.
"Joo, kunhan ensin vaihdat nuo ulkovaatteet pois päältä!" Lilia naurahti.

Kohta he olivat Lilian huoneessa ja tuijottivat hiljaa toisiaan.

"Andrew.. mulla ois sulle yks juttu", Lilia kuiskasi.
"Antaa tulla vaan", Andrew vastasi hymyillen.

"Mä tykkään susta", Lilia huokaisi.
"Niin mäkin susta", Andrew huokaisi takaisin.

*THE FIRST KISS*

"Se... oli... ihanaa..." Andrew sai sanotuksi.

"Niin oli", Lilia tuumasi ja kaappasi Andrewin uudestaan syleilyynsä. Anna sattui tulemaan juuri huoneeseen, mutta lähti kauhistuneena heti pois ja päätti jättää asian puimisen myöhemmälle.

Seuraavaksi nuoripari siirtyi sohvalle.

"Mutta Andrew! Mitä sinä nyt teet!" Lilia kiljahti innoissaan.

"Kohta näet!" Andrew huudahti.

Ja ehkäpä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa..

"Anteeksi, mutta nyt mun pitää oikeasti alkaa tekemään läksyjä. Mutta mehän voidaan nähdä joku toinen päivä, eikö vaan?" Lilia sanoi.
"Kyllä, tottakai nähdään!" Andrew huudahti.

Sitten Andrew lähti ja Lilia jäi hymyilemään onnensa kukkuloilla.

Kun Andrew tuli pois Lilian huoneesta, hän huomasi joutuneensa Annan tarkkailun kohteeksi. Toivottavasti hän ei tajua mitään, poika ajatteli.

Lilia huomasi pöydällä odottavat läksyt ja päätti ruveta tekemään niitä, vaikka keskittyminen ei saattaisikaan olla ihan parasta luokkaa.

Lähes koko ajan Lilian ajatukset ajautuivat Andrewiin ja äskeisiin tapahtumiin.

Samaan aikaan pihalla Saffronille tuli juttelemaan talon ohi kulkenut poika.

"Moi, hei, sinä taidat olla se pikkutyttö joka oli aina mukana Miss Difilien keikoilla? Olin lomamatkalla Pariisissa ja näin siellä keikkanne! Sinä olet oikein sievä tyttö ja osaat laulaa todella hyvin!" poika hehkutti.

"Minää.. tuota.. en...", Saffron yritti.
"Olet ihan varmasti, olet ihan samannäköinen! Mietin tässä vaan, että miten noin suuri tähti on päätynyt samaan naapurustoon, jossa minäkin olen", poika sanoi.

"Minä.. minä.. minä en ole se tyttö! Ei, en ole!" Saffron huusi hysteerisenä.

"Hei! Minne sinä menet?" poika huusi, mutta Saffron ei pysähtynyt vaan juoksi sisälle taloon.

"Äiti! Leikkaa hiukseni, pese meikkini ja anna minulle uudet vaatteet!" Saffron huusi hädissään kuntoilemassa olleelle äidilleen.
"No mutta miksi ihmeessä?" Anna ihmetteli.
"En halua enää näyttää tältä! Törmäsin äsken yhteen poikaan, ja muistin että hän oli yksi hullu joka palvoi minua kuin viimestä päivää ja hän oli ällöttävä!" Saffron kiljui.

"Hyvä on, hyvä on, teen sinulle pienen muutoksen", Anna sanoi.

Myös Anna sai kokea muutoksen, sillä hän laihtui!

Kohta talossa asteli uudenlainen tyttö, jota ei ihan heti tuntenut samaksi Saffroniksi. Hiuksia leikattiin, mutta ei kuitenkaan värjätty. Meikit otettiin myös pois ja vaatteet vaihdettiin.

Lapset yöaterialla: monesti oikeat ruuat jäivät välistä, joten lapset tyytyivät syömään erilaisia epäterveellisiä naposteltavia.

Tässä astelee iloinen ylennyksensaanut! Jayme ylennettiin sessiomuusikoksi ja päivää myöhemmin vielä pianovirtuoosiksi.

Seuraavana päivänä oli viimein myös kaksosten aika kasvaa teini-ikään!

Tällaisia heistä tuli :) Forrest muistuttaa kovasti isäänsä! Laitan tavoitteet sun muut sitten perijä-äänestykseen.

Tässä hieman uudistettu Saffron.

Lilia sai heti Forrestista kiusattavan. Vaikka Lilia kiusasikin leikillä, Forrest ei sitä aina tajunnut.

Kiusan jälken sisarukset kuitenkin sopivat 'riitansa'.

Nyt kun nämä kaksi olivat myös teinejä, Lilia ei tuntenut niin suurta yksinäisyyttä kuin ennen. Lucy taas oli usein yksin, mutta se ei häntä haitannut. Ei olisi enää pitkä aika hänenkään synttäreihinsä.

Pian Andrew taas tuli vierailulle.

Hän ryntäsi heti soittamaan perheen uutta kitaraa ja eipä aikaakaan, kun Lilia jo tuli tanssimaan musiikin tahtiin.

"Noniin, tässä sinulle rahaa. Alappa lopettaa se soittaminen niin tehdään jotain muuta", Lilia sanoi salaperäisesti.

"No selvä! Mitäköhän tällä kertaa on luvassa?" Andrew kysäisi..

...mutta Lilia ei ehtinyt sanoa vastausta, kun Andrew jo syöksyi suutelemaan tätä.

Forrest ja Saffron olivat tekemässä Lilian huoneessa läksyjään, mutta saivat kyllä häädön sieltä kun Lilia päätti tulla Andrewinsa kanssa omaan huoneeseensa.

Tällaista menoa sillä kertaa.. Lilia kuitenkin joutui keskeyttämään touhun.

"Mulla on sulle aika tärkeetä asiaa", hän sanoi ja molemmat nousivat sängyltä.

"Lucy kasvaa parin päivän päästä teiniksi ja me kaikki lapset ajattelimme lähteä sitten yhdessä yliopistoon", Lilia sanoi.

Andrewin ilme muuttui heti surulliseksi.

"Hei, voidaan me silti nähdä! Ja sä voit tulla sinne mukaan!" Lilia ehdotti.
"No enpä usko. Mitä muka Lucas sanoisi, jos tulisi ilmi että tulen kanssasi yliopistoon? Enkä sitä paitsi ole edes yhtään harkinnutkaan yliopisto-opintoja", Andrew vastasi.

"Lucas sitä ja Lucas tätä! Ehkä sinun olisi jo aika päättää, kumman kanssa haluat olla ja viettää elämäsi!" Lilia raivostui.
"No anteeksi, mutta - ", Andrew yritti sanoa.
"En halua kuunnella sinun jonninjoutavia höpötyksiäsi! Eiköhän sinulla ole parempi olla sen homokaverisi kanssa kun et kerran tajua tällaisia juttuja!" Lilia huusi.

"Selvä. Kai minä sitten lähden. Ja varmaan parempi ettei me nähdä enää koskaan", Andrew sanoi.
"Älä, Andrew, anteeksi!" Lilia yritti vielä, mutta Andrew oli jo lähdössä.

"Andrew..." Lilia nyyhkäisi, mutta Andrew ei enää kuunnellut. Huoneeseen läksyjä tekemään tullut Lucy seurasi tilannetta ihmetellen.

Sinä iltana Lilia rupesi aikaisin ja surullisena nukkumaan, itkien itsensä uneen. Saffron tuli lohdutukseksi siskonsa viereen.

Lucyn synttärit tulivat pian, eivätkä Lilia ja Andrew olleet niihin mennessä jutelleet kertaakaan.

Lucysta kasvoi oikein nätti nuori nainen, mutta pieniä muutoksia olisi tehtävä. Lucy päätti, että muutokset ehtii tehdä sitten yliopistolla.

Ja niin perheen kaikki neljä lasta olivat valmiita suuntaamaan kohti yliopistoa!

YLIOPISTOLLA:

Lilia oli ensimmäinen, joka saapui tästä seurueesta asuntolan pihalle.

Lilian jälkeen loput 'lapset' tulivat tasaista tahtia taksista ja kasvoivat nuoriksi aikuisiksi.

Lilia ei kokenut kovinkaan suurta muutosta, vaatteet vain vaihtuivat.

Tässä poseeraa Saffron! (ilme!:D)

Hän siirtyi vähän rajumpaan pukeutumistyyliin.

Tässä taas - heeetkinen, onko tämä oikeasti Forrest?! No onhan se! Hän päätti irtautua punaisista hiuksista ja antaa alkuperäisen hiusvärinsä, mustan, tulla näkyviin. Nyt hän näyttää vielä enemmän isältään!

Yliopistossahan saattaa sittenkin olla ihan rentoa?

Perheen kuopus, Lucy, siirtyi piilolinsseihin ja leikkasi mustat pitkät kutrinsa lyhyiksi. Nuorten pääaineet muuten ovat seuraavat:

Lilia - kirjallisuus
Forrest - filosofia
Saffron - teatteritaide
Lucy - psykologia
 

Ainakaan vielä asuntolan muut asukit eivät näyttäneet kovin lupaavilta.. :D

Ja tällä kertaa perijän paikasta kilpailevat...

Lilia Candies

Tavoite: perhe
Elämäntoive: ammattina opetusministeri
Mieltymykset: vaaleat ja ruskeat hiukset
Inhokki: löyhkä
Horoskooppi: jousimies
Luonne: S/S:3, U/M:4, L/T:9, V/L:10, M/K:1

Forrest Candies

Tavoite: romantiikka
Elämäntoive: 20 rakastettua yhtä aikaa
Mieltymykset: mustat ja ruskeat hiukset
Inhokki: alusvaatteet
Horoskooppi: kaksoset
Luonne: S/S:4, U/M:8, L/T:10, V/L:6, M/K:7

Saffron Candies

Tavoite: nautinto
Elämäntoive: ammattina pelisuunnittelija
Mieltymykset: punaiset hiukset, urheilullisuus
Inhokki: lykantropia
Horoskooppi: jousimies
Luonne: sama kuin Lilialla eli S/S:3, U/M:4, L/T:9, V/L:10, M/K:1

Lucy Candies

Tavoite: perhe
Elämäntoive: kultavuosipäivä
Mieltymykset: vaaleat ja ruskeat hiukset
Inhokki: hajuvesi
Horoskooppi: vesimies
Luonne: S/S:4, U/M:4, L/T:4, V/L:10, M/K:7

--------------------

Noniin, siinäpä 19.osa, olkaa hyvä! Äänestäkää mielestänne parasta perijäehdokasta, niin minullekin noista valitseminen on helpompaa! =) Myös muita kuin äänestyskommentteja otan enemmän kuin mielelläni vastaan!